Erilaisia Internet-liittymätyyppejä
Sivun sisältöä muutettu viimeksi 2.7.2003.
Modeemi
Varmasti tunnetuin - ja varmasti hitain - tapa päästä tiedon
valtatielle on normaali modeemi. Se toimii kaikissa normaaleissa puhelinliittymissä.
Modeemien käyttökelpoiset
teoreettiset maksiminopeudet vaihtelevat nettikäytössä 14,4kBs:tä
56kBs:ään. Nopeus on teoreettinen siksi, että puhelinlinjasta
riippuen todellinen yhteysnopeus on enemmän tai vähemmän
hitaampi. Etenkin täyttä 56 kilobaudia tavoitteleva pettyy lähes
poikkeuksetta. Yleensä yhteys jää 40-48 kilobaudin tasolle,
mutta kyllä sähköpostit saa ladattua kohtalaisen nopeasti
tälläkin nopeudella. Vuosia sitten modeeminvalmistajat sopivat
yhteisestä standardista, jonka nimeksi asetettiin v.90. Tämä
koodi kertoo sen, että modeemi pystyy 56 kpbs:n nopeuteen muutenkin
kuin paperilla (vapaasti kansankielelle käännettynä). Nykyään
ainoa hyvä puoli modeemissa on taattu yhteensopivuus paikasta riippumatta.
Hitaus jopa kuolettaa joidenkin selailijoiden innostuksen Internetiä
kohtaan.
ISDN
Modeemia reilusti nopeampi systeemi on ISDN-yhteys (Integrated Services
Digital Network). Se tarjoaa täydet 128 kBs, jos käytetään
kahta linjaa. Yhdellä linjalla nopeus jää 64 kBs:ään,
mutta on selvästi modeemeja nopeampi ja nopeus pysyy samana koko soiton
ajan. ISDN:ää varten tarvitsee puhelinlinjaan ISDN-päätelaitteen,
ja koneeseen tarvitaan ISDN-sovitinkortti. Yhteydenotot ovat hyvin nopeita;
kestää vain pari sekuntia ottaa yhteys ja vahvistaa tunnukset
ja salasanat. Kaksi linjaa tuo mukanaan myös kaksi kertaa suuremmat
puhelinlaskut, mutta nopeampi toiminta lyhentää useimmiten yhteysajan
pituutta, kun tiedostot ja hakupalvelut latautuvat nopeammin. Kahta linjaa
ei kannata avata sähköpostin takia. Meidän ihmisten onneksi
on keksitty jo laite, joka avaa toisen kanavan, jos ensimmäistä
kuormitetaan useampi minuutti täydellä teholla.
Kaapelimodeemi
Kaapelimodeemi on halpa ja nopea yhteystyyppi. Se on Suomessakin käytössä
esim. pääkaupunkiseudulla. Maksut eivät tule käytön mukaan, ainoastaan yhteydentarjoajan
kuukausimaksuihin menee rahaa. Hintataso on suunnilleen sama kuin ISDN:ssä:
noin 50 euroa kuukaudessa. Mutta kun huomataan, että yhteys on
periaatteessa käytössä aina, korvaa kiinteät maksut
kirkkaasti esimerkiksi normaalin modeemin minuuttimaksut. Lisäksi
yhteys on lähes yhtä nopea kuin varsinaisissa kiinteissä
yhteyksissä. Teoreettinen maksiminopeus on jopa 30 MBs, mutta se jää
normaalisti vajaan yhden megabaudin tasolle, sillä yksi täysi
liittymä jaetaan esimerkiksi kerrostalon kaikille asukkaille. Joka
tapauksessa se on yli kymmenen kertaa nopeampi kuin yksilinjainen ISDN
yhtä käyttäjäkonetta kohti.
Tätä yhteystyyppiä voidaan käyttää vain
alueella, jossa on kaapelitelevisioverkko. Verkko pitää muuttaa
kaksisuuntaiseksi palveluntarjoajalta päin, ja tietokoneeseen tarvitaan
normaali verkkokortti (hinta alkaen 15 euroa). Periaatteessa tällä
menetelmällä omia kotisivujaan voisi pitää muiden saatavilla
myös omalla koneellaan, mutta kaapelimodeemin tiedonsiirtonopeus ulospäin
on vain 768 kBs (sekin jaetaan taloyhtiön kesken), mikä ei riitä
molempiin suuntiin tapahtuvien siirtojen kanssa. Se tekisi nettiyhteyden
sangen tukkoiseksi eli hitaaksi, minkä vuoksi yhteydentarjoajat yleensä kieltävät sen. Toisaalta tietoturvakin saattaisi kärsiä, kun yhteydet ulkoa sisälle olisivat avoinna.
ADSL
Muitakin vaihtoehtoja kotikäyttäjälle on tarjolla, esimerkiksi
ADSL (Asymmetric Digital Subscriper Loop). Sen hinta on laskenut voimakkaasti
viimeisen vuoden aikana, ja on tällä hetkellä jo
parempi vaihtoehto kuin ISDN. ADSL on hyvää vauhtia tulossa
hyvin varteenotettavaksi kilpailijaksi kaikille muille yksityisen käyttäjän
yhteystavoille. Aloitusmaksu on nollasta vajaaseen sataan euroon, ja hitaimman
eli 256 kilobaudin linja molempiin suuntiin maksaa noin 50 euroa kuukaudessa.
Hieman enemmän maksamalla saa mahdollisesti jopa 8 megabaudin nopeuden
sisään ja 1 megabaudin nopeuden ulospäin.
ADSL:n yhteydet toteutetaan olemassa olevalla puhelinkaapeloinnilla
(yksi pari), eikä langallisen puhelimen liittymä välttämättä
ole tarpeellinen. Ja, kuten kaapelimodeemissa, tämäkin systeemi
on jatkuvasti päällä. Virusten ehkäisyn kannalta on
suositeltavaa ostaa palomuuri eli firewall-ohjelmisto, jos sitä ei
tule jo valmiiksi yhteydentarjoajan mukana. Jos valitset ADSL:n, joudut
hankkimaan verkkokortin (hinta alkaen 15 euroa) ja lisäksi saat yhteydentarjoajalta
pienen mötikän, joka tarvitaan yhteyden toimivuuteen (nykyään
laitteen voi ostaa erikseenkin). On myös olemassa ADSL-kortteja, joita käytettäessä ei tarvita erillistä verkkokorttia. Muutoin toiminta on yhdenmukaista ISDN:n kanssa: ISDN-sovitinkortin tilalla on verkkokortti, molemmissa on päätelaite, joka on yhteydessä puhelinverkkoon. Haja-asutusalueilla yli 7 kilometrin
matka lähimpään puhelinkeskukseen saattaa estää ADSL:n hankkimisen,
vaikka palveluntarjoaja löytyisikin.
Langaton yhteys
Esimerkiksi yhteydentarjoajani Uta-Net on ottanut käyttöön
langattoman verkkopalvelun. Systeemi toimii siten, että tietokoneessa
olevasta verkkokortista viedään signaali erilliseen lähetin/vastaanotinyksikköön,
jonka antenni sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle, esimerkiksi katolle.
Tiedonsiirto tapahtuu noin 11 MBs nopeudella, mutta uudemmat laitteet pystyvät
suurempiinkin yhteysnopeuksiin. Langaton yhteys ei ole samalla tavalla
haavoittuvainen kuin normaalia sähköä johtavaa kaapelia
hyödyntävä yhteys. Ukkosen aiheuttamat tuhot jäänevät
pienemmiksi, mutta silti sähköverkosta nämäkin laitteet
kannattaa kytkeä pois salamoinnin ajaksi. Langattoman yhteyden kompastuskivi
on yleensä se, että vastaanottimen pitäisi näkyä
lähettimeen ihan paljaalla silmällä katsottuna. On tietenkin
mahdollista ja järkevää käyttää linkkejä,
jotka toistavat saamansa bittivirran eteenpäin, kunnes oikea antenni
löytyy. Langattomien yhteyksien hinnat vaihtelevat huomattavasti,
mutta toistaiseksi kyseessä on kallein yhteystapa. Rakennukseen ei
kuitenkaan tarvita kuin yksi lähetin/vastaanotin, joten opiskelualueille
tässä luultavasti on ihan kätevä yhteystapa. Uuden
tekniikan tullessa kun ei tarvitse purkaa vanhoja kaapeleita seinistä
ja maan alta pois, vaan sen kun ruuvaa lähettimen irti telineestä
ja vaihtaa uuden tilalle. Radiosäteilyn terveysvaikutuksista ei vielä
ole kunnollista näyttöä, mutta silti lienee parempi, ettei
langattomat lähettimet leviä ihan jokaiseen taloon.
[< takaisin ]
Rami Aikio
1999 - 2004
