Ihmisen korva ja asiaa melusta

Sivun sisältöä muutettu viimeksi 3.7.2003.

Korvassa on kolme pääosaa: Ulkokorva, välikorva ja sisäkorva. Ulkokorvaan kuuluu korvalehti, välikorvaan korvakäytävä ja sisäkorvaan kuuloluut, tärykalvo ja simpukka.

Korvan sisäosat

Äänen kuuleminen

Ilmassa etenevä paineenvaihtelu, ääni, etenee yli- ja alipaineisina vyöhykkeinä. Ääni on siis pituussuntaista mekaanista aaltoliikettä eli värähtelyä. Ulkokorva kerää äänivärähtelyjä säilyttäen suurimmaksi osaksi niiden tulosuunnan. Värähtelyt keskittyvät korvakäytävää pitkin sormenkynnen kokoiselle tärykalvolle, joka värähtelee ja liikuttaa kuuloluita, jotka sijaitsevat täryontelossa. Kuuloluut ovat yhteydessä simpukkaan, jonka sisässä on ns. Cortin elin ja jossa on n. 25 000 aistinkarvaa. Vain lapsilla ja nuorilla kaikki nämä karvat ovat toiminnassa. Simpukan aistinkarvat siirtävät sähkövärähtelyt kesksuhermoston kautta aivoihin, jossa aistimme ne äänenä. Simpukassa on myös tasapainoaistiin kuuluva neste. Nuori ihminen kuulee äänet, joiden taajuus on noin 16 - 19 500 Hz. Tätä aluetta kutsutaan nimellä audiokaista.

Kuuloaisti ei toimi äänenvoimakkuuden suhteen tasaisesti. Kaksinkertainen äänenpaine ei kuulosta kaksinkertaiselta, vaan ainoastaan juuri ja juuri kuultavalta voimakkuuserolta. Korvan kuulokynnys ja äänenvoimakkuustasojen aistiminen riippuu sekä äänenpaineesta että taajuudesta. Herkkyys on parhaimmillaan 3-4 kilohertsin taajuuksilla ja se pienenee, kun mennään lähemmäksi korkeita ja matalia taajuuksia. Korkeat ja matalat äänet ovat helpompi kuulla, kun äänenpaineen taso nousee.

Desibeli

Desibeli on suhdeyksikkö, jolla audiotekniikassa ilmaistaan sähköisen tai akustisen signaalin tasoa verrattuna sovittuun vertailutasoon. Vertailutasosta käytetään myös nimeä referenssitaso. Kun esimerkiksi äänenvoimakkuutta ilmaistaan desibeleissä, vastaa vertailutaso korvan kuulokynnystä keskitaajuuksilla. Merkintä "0 dB SPL" ei siis tarkoita täydellistä hiljaisuutta. Esim. koirat kuulevat huomattavasti pienempiäkin voimakkuuksia. Audiosignaalin suuruutta kuvaavana yksikkönä se on paljon käyttökelpoisempi kuin tehoa, jännitettä tai virtaa kuvaavat suureet, koska se vastaa paremmin kuulovaikutelmaa. Kun äänenpaine kaksinkertaistuu, nousee äänenpaine noin 6 dB. Kun teho kaksinkertaistuu, nousee tehotaso nousee noin 3 dB. Kun jännite kaksinkertaistuu, nousee jännitetaso 6 dB. Kuuloaisti arvioi äänenvoimakkuuden kaksinkertaiseksi vasta, kun taso on noussut suunnilleen 10 desibeliä. Desibeli-käsitettä ymmärtämätön menee siis täysin sekaisin varsinkin vahvistintehoja arvioitaessa. Sadan ja kahdensadan watin välillä ei siis ole kuin 3 desibeliä eroa, mikä ei ole helposti erotettavissa.

Melun vaikutukset

Mikä on melua? Kaikki sellainen, jota joutuu vasten tahtoaan kuulemaan. Myös liian kovalla soitettu musiikki on melua. Monet eläkeikää lähestyvät saattavat väittää kesäisin heinäsirkkojen kadonneen. Näin ei ole, sillä me, joilla kuulo vielä on, kuulemme sen korkean sirinän. Korvan kuuloalue alkaa kolmenkymmenen ikävuoden rajoittumaan yläpäästä. Vanhuuden karttuessa koko kuuloalueen kuulokynnys saattaa nousta jopa 10 dB. Tietenkään kynnyksen nouseminen ei ole kaikilla taajuuksilla yhtäläinen.

Yleinen turvaraja melussa työskenteleville on 85 desibeliä yhden kilohertsin taauudella. Jos tämä piste ylitetään, täytyy työpaikalla käyttää kuulosuojaimia lakisääteisesti. Muuten kahdeksankymmenenviiden desibelin olosuhteissa voi oleskella periaatteessa noin kahdeksan tuntia ilman kuulovaurion mahdollisuutta. Jos melussa ollaan jatkuvasti ja pitkään, ei kestä kauaakaan ennen kuin korvan kuulokynnys nousee tietyltä taajuudelta. Lisäksi korviin saattaa ilmestyä korkeataajuista piippausta, joka kuuluu AINA. Sitä ei pääse pakoon, ei edes nukkuessaan. Useimmat kuitenkin tottuvat jatkuvaan piippaamiseen melko nopeasti, mutta eivät missään tapauksessa halua sitä ainakaan lisää.

Piippausta kutsutaan tinnitukseksi. Kuulon vaimentuma syntyy myös jatkuvassa, mutta pienemmässä desibelimäärässä. Vaimennus tapahtuu siten, että korvasimpukassa oleva aistikarva värähtelee omalla taajuudellaan, mutta kun tarpeeksi iso voimakkuus tulee, karva saattaa taittua, samalla tavalla kuin vilja kesämyrskyssä. Eikä se karva siitä enää omin avuin nouse, kuten ei oljenkorsikaan. Tietokone, jonka läheisyydessä työntekijä viettää parikymmentä vuotta, ei varmasti enää häiriinny koneensa tuulettimen hurinasta, koska juuri sillä kohdalla hänen kuulossansa on vaimentuma. Pahimmillaan suuri äänenvoimakkuus saattaa johtaa täydelliseen kuuroutumiseen. Tekniikan kehittyessä kuulovaurioisille lienee tulossa aistikarvoja palauttavia aineita (arviolta noin 20 vuoden päästä). Mutta se EI tarkoita sitä, että saisimme huviksemme alkaa tuhoamaan kuuloamme, vaikka joku teistä lukijoista senkin mahdollisuuden huomaisi! Tähän asti julkisuuteen päästetyt kuulonpalauttajat eivät ole vastanneet odotuksia.

Melutaso (dB)	Esimerkki	Aikaraja
0	Kuulokynnys
5 - 25	Pensaiden lehtien havina
25 - 50	Tietokone
50 - 70	Äänekäs puhuminen
70 - 85	Liikenne	e - 8 h
85 - 90	Moottoripyörä	4 - 2 h
90 - 110	Disco	2 h - 1 min
110 - 130	Kipukynnys	Oleskelua ei suositella

Miten vältät kuulovauriota

Puhdista korvasi tarpeeksi usein ja vältä äkillisiä paineenvaihteluita, varsinkin jos ne aiheuttavat kipua. Vältä voimakasta ja pitkäkestoista melua, kuten työkoneiden ääniä. Jos olet joutunut meluhäirinnän tulilinjalle, anna korvien levätä hiljaisuudesssa. Periaatteessa yhden discokerran jälkeen pitäisi antaa korvien levätä noin kaksi kuukautta, että kuulo ei heikkenisi hyvin nopeasti ja pysyvästi. Jos sinun pitää oleskella pitkään meluisassa paikassa tai altistut hetkellisesti hyvin voimakkaasen meluun, kuten ampumaradalla, niin käytä kuulosuojaimia. Ne ovat halpa vakuutus korvillesi.

LÄHTEET

http://www.hut.fi/~then/avkoulutus/kuulo.html
http://www.netti.fi/~vmranta/hifiteoria2.htm
Oma aivokapasiteetti

[< takaisin ]

Rami Aikio
1999 - 2004