Keskityn otsikon mukaisesti tällä sivulla lähinnä Ljudian kaiutinrakennussarjoihin, koska ne ovat herättäneet paljon keskustelua monessa eri paikassa. Nämä sarjathan ovat tunnettuja isoista elementeistään, suurista lupauksistaan ja halvasta hinnasta. Ovatko ne ostamisen arvoisia, ja millainen ääni niissä yleensä ottaen on? Seuraavassa muutamia asioita, jotka olen itse huomannut. Se, ovatko nämä todella ostamisen arvoisia, jää sitten sinun päätettäväksi, mutta tämän luulisi auttavan päätöksessä.
Esitteiden sivuilla olevia lukemia ei kannata ihan sellaisenaan uskoa, sillä erityisesti taajuusvasteen "pyöristäminen" etenkin bassoalueella alempaan kymmenlukuun ei ole mitään uutta. Melko usein kuulostaa jopa siltä, että alin toistotaajuus on kirjoitettu väärin päin (esim. 26 > 62 hertsiä). Taajuusvasteen perusteella kaiutinta ei siis kannata valita. Herkkyyden mittausperiaatetta ei ilmoiteta kuin harvoissa ammattilaitteiden ilmoituksissa, eivätkä ne siksi ole vertailukelpoisia.
Yleinen käsitys asiantuntijoiden keskuudessa on se, että hyvälaatuisten kaiuttimien parihinnat alkavat noin neljästä sadasta eurosta. Tätä halvemmista kaiuttimista ei toisin sanoen odoteta hifitoistoa. Näinhän asia todellisuudessa onkin, eikä myöskään Ljudian kaiuttimista näin ollen voida odottaa jotain sääntöä vahvistavaa poikkeusta. Halpa hinta saadaan, kun elementteinä käytetään Kiinassa tai muussa itäisessä maassa teetettyjä massatuotteita. Lisäksi nämä kaiuttimet kehitetään usein vain pop-musiikin "ihanteita" silmällä pitäen.
Juuri pop-musiikilla useimmissa kaiutinsarjoissa on suhteellisen hyvä ääni. Ja kaikkihan tiedämme, että pop ei etsi hifitoistoa, vaan sopivat basso- ja diskanttikorostukset ovat jopa suotavia. Isommissa kaiuttimissa, joissa basso on yli 12-tuumainen, ääni ulottuu useimmiten alle 40 hertsiin, ilman että ääni vaimentuu merkittävästi. Toisaalta juuri näissä kaiuttimissa saattaa olla ongelmia yläkeskiäänien kanssa, koska samainen kaksitoistatuumainen saattaa toistaa kolmeenkin kilohertsiin asti. Kolmitieratkaisuilla näitä ongelmia ei ole. Ja kertauksen vuoksi sanottakoon, että ääni on hintaan ja käyttötarkoitukseen nähden hyvä; kelpaa ainakin minulle.
Olen huomannut, että monet yllättyvät kuullessaan, että Ljudian rakennussarjoja on rakennettu diskokäyttöön ja vieläpä luonnehdittu ääntä hyväksi. Heti ensimmäiseksi on muistettava, että julkisessa äänentoistossa ei useinkaan haeta tasapainoista ja hifimäistä toistoa, vaan toistokaistaa rajoitetaan kaiuttimien liikeratojen ja kierto-ongelmien vuoksi. Saattaa jopa käydä niin, että alimmat toistuvat bassot jäävät 70 hertsin pintaan, vaikka kyseessä olisi tuplattu 18-tuumainen kotelo, joka on suunniteltu maksimaaliseen äänenpaineeseen. Kieltämättä jotkut rakennussarjat pesevät nämä painehirmut etenkin basson laadussa. Lisäksi PA-kaiuttimissa on usein "laahaava" basso, ts. tuntuu siltä, että matalimmilla taajuuksilla on jatkuvasti jotakin signaalia. Osassa Ljudian rakennussarjoja löysähkö jousitus bassoelementin ripustuksessa saa aikaan tällaista ääntä, mistä jotkut pitävätkin.
Melkein jokaisesta Ljudian rakennussarjasta löytyy ainakin 8-tuumainen basso. Ainoastaan pienet hyllykaiuttimet - jotka kyllä ovat marginaaliryhmä - sisältävät pienempiä elementtejä. Kotelokin on suurikokoinen verrattuna valmiisiin kaiuttimiin, joskin Cerwin-Vegan kaiuttimet ovat vastaavanlaisia. Ja sama käyttötarkoituskin niillä on, mutta Ljudian kaiuttimet ovat halvempia, ja kestävyys lienee alempaa luokkaa. Valmiskotelot ovat huolellisesti sahattuja ja valmisteltuja juuri sinua varten, vaikka vasara ei olisikaan keskellä kämmentäsi. Jotkut kotelot ovat käsittelemättömiä, jotkut pinnoitettuja. Pinnoitusjälki ei ole mikään ruma, mutta matto- tai kalvopinnoite on lisukkeena mahdollinen.
Kotelot ovat siis suurikokoisia, samoin kuin elementitkin. Valmiskotelot ovat joko MDF:ää, lastulevyä tai jotakin jalopuuta. Ja kuten arvaatkin, jalopuumalli on kallis. Mutta toisaalta se on jäykempi, ja aitoa hifiääntä haettaessa kotelon pitää olla värinätön. Vaimennusaineen kanssa sen sijaan on pihistetty. Onneksi samaa villaa saa halvalla, ja sitä kannattaakin ostaa jokaiseen koteloon yksi ylimääräinen paketti. Pikkukaiuttimiin tämä ei päde, koska villa on aina vakiopakkauksessa, joka realistisesti riittää noin 30 litran suljettuun koteloon. Refleksikoteloissa - joita muuten lähes kaikki mallit ovat - putket on viritetty oikein, ja ne ovat yhtä pitkiä keskenään. Myös putkien halkaisija on tarpeeksi laaja suuriakin äänenpaineita varten. Jakosuotimet ovat kehitetty juuri tällaista mallia varten, mutta ne eivät sisällä mitään vaiheenkorjauspiirejä. Diskantin vaimennusvastukset ovat kuitenkin olemassa, ja kelat ovat kunnollisia. Liitinpaneelit ovat tukevia ja useimmat liittimet ovat kullattuja. Naparuuveihin mahtuu 4 neliön kaapelikin helposti.
Ljudian sarjojen luulisi kestävän hyvinkin ilmoitetut tehot, sillä parissa 12-tuumaisessa sarjassa maksimitehoksi ilmoitetaan 150 wattia, mikä on hyvinkin realistinen luku. Ja tehohan ei ratkaise kotikäytössä mitään. Ne, jotka käyttävät näitä sarjoja esimerkiksi minidiskoissa tms., voisivat huomioida sen, että merkitty tehonkesto tarkoittaa basso/keskiäänisen tehonkestoa, eikä diskantti kestä kuin muutaman watin. Se teholukema, joka rakennussarjalle on ilmoitettu, on katsottu suoraan bassoelementin valmistajan ilmoituksesta. Jatkuvaa tehonkestoa en ala arvailemaan, mutta epäilen suuresti, ovatko ne lähelläkään niissä harvoissa tiedostoissa ilmoitettuja arvoja.
Ljudian sarjoissa käytetään suurimmaksi osaksi halpoja elementtejä, joita MGR ja Zachry valmistavat. Joissakin malleissa käytetään piezodiskantteja; joissakin hyödynnetään torvidiskantteja. Lähempänä todellista hifiä olevat kaiuttimet ovat Morelin, Vifan ja Peerlessin elementeillä varustettuja. MGR:n bassot ovat erittäin halpoja, ja ne sopinevat vähän vaativammallekin kuuntelijalle, kun mainitsee äänen kuuluvan noin kolmasosan hintaisesta elementistä häneen omaansa verrattuna. Varsinaisen hifin edustajat esiintyvät vain valmistaja kerrallaan yhdessä kaiuttimessa, ja ne ovat usein jonkun ruotsalaisen pitkällekoulutetun henkilön tuloksia.
Useampi aikaisemmin tilannut on varmasti huomannut, että tilaus saattaa viipyä kuukausitolkulla. Yleensä viipyminen johtuu siitä, että tilaamaasi tuotetta ei juuri sillä hetkellä löydy, mutta parin viikon päästä täydennyspaketti saapuu. Tilauksesi jää odottamaan siihen asti, ja sen jälkeen menee normaali toimitusaika, jonka jälkeen tilaamasi tavara on käsissäsi. Myöhästyneet toimitukset saa palauttaa, ja rahat takaisin -takuu toimii.
Ja jos jokin asia jäi epäselväksi, niin lähetäpä
postia, ja lisäilen tänne niitä puuttuvia asioita.
Rami Aikio
1999 - 2004
