1999 - 2004
Urheilulajeihin verrattuna elektroniikan harrastajaksi pääsee hyvin edullisesti, mutta en mene sanomaan, että tämä mitenkään parempi vaihtoehto olisi. Jopa muutamalla kymmenellä eurolla pääset hyvin alkuun, tietenkin rakennussarjojen hinnat päälle. Mutta jos upottaa muutaman kympin enemmän, on seuraavina vuosina ostolistalla lähinnä tinarullia.
Mitä elektroniikalla voi sitten tehdä? Itse olen koonnut laitteita ovivaloista radioihin ja edelleen suurtehovahvistimiin. On täysin mahdollista koota kokonainen stereosysteemi aina MP3-soitinta myöten, tosin aloittelijan tuskin kannattaa aloittaa tällaisista projekteista. Omien kokemusteni perusteella etenkin vahvistimien tekeminen tulee kokonaisuudessaan edullisemmaksi kuin valmiin ostaminen kaupasta. Sen sijaan varsinaisen kulutuselektroniikan (CD-soittimet, virittimet jne.) suhteen hintaero kääntyy päälaelleen. Silti niidenkin rakenne on mielenkiintoinen tutkittava.
Jos sivu saa sinut miettimään pienimuotoisen näpertelyn kokeilemista, ei muuta kuin nokka kohti lähintä alan liikettä lisää virikkeitä hakemaan! Kolmannelle vuosituhannelle tyypillisesti kotipaikkakunnallasi ei ole väliä, jos tilaat Internetin välityksellä. Suosittelisin lähtemään liikkeelle osoitteista [Bebek Electronics] ja [SP-elektroniikka].
Ensimmäinen välttämätön väline on kolvi eli juotin, kiinnitetään komponentit toisiinsa tai piirilevyyn. Aloittelijan ei kannata satsata kovinkaan monta kymppiä juottimeensa, mutta kokeneempi saattaa valita jopa digitaalisella lämpötilan näytöllä varustetun termostaattimallin. 25-40 watin juotin lähimmästä rautakaupasta riitti minullekin silloin "vanhoina hyvinä" aikoina. Sopiva hinta ensimmäiselle juottimelle on kymmenisen euroa; jos homma lopettaa kiinnostamasta, ei tule juurikaan taloudellista tappiota.
Juottimen normaalia terää tutkittaessa huomataan, että
se ei kestä sellaisenaan kuin muutaman piirilevyn, jonka jälkeen
siitä pitäisi viilata kuparipinta näkyviin tai ostaa kokonaan
uusi terä. Siksi kannattaa ehdottomasti hankkia kerralla kunnon kestoterä,
joka kestää vuosia (ostin omani -96, ja vieläkin se on kuin
uusi). Hintaa sille kertyy noin neljä kertaa niin paljon kuin normaaliterälle,
mutta se maksaa itsensä jo ensimmäisenä käyttövuotena
takaisin. Juottimen teriä EI ole hyvä alkaa hitsailla tai muutenkaan korjailla
lisäkäyttötuntien toivossa.
Toinen perusedellytys on juotostina. Tinarullat sisältävät
nykyään itse juotostahnansa, jotka helpottavat tinan leviämistä.
Koska tinaa myydään jopa kilon rullissa, voidaan suositella sellaisen
säästöpakkauksen ostoa, sillä on ERITTÄIN inhottavaa
huomata kesken piirilevyn, että tina ei tosiaankaan riittänyt. Sitä paitsi
kerralla isomman rullan osto on edullisempaa, ja on vähemmän
luontoa rasittavaa, kun ei tarvitse tehdä pikkuerille omia muovikeloja.
Oikeaoppinen tina-aine on tehty sekoittamalla lyijyä ja tinaa oikeassa
suhteessa (noin 60/40 %). Euroopan unionin säädösten mukaan lyijyjuotteiden
myynti on kiellettyä parin vuoden päästä. On siis etsittävä toisenlaisia juotteita.
Ei, tämä ei tarkoita mitään perverssiä, vaan kolmas
käsi on hyvin yleinen apuväline, joskaan ei pakollinen. Se maksaa
muutaman euron, mikä on ainakin minusta kohtuullinen hinta mukana
tulevan avun arvosta. Vehje on sellainen tikku-ukko, jonka jalkana on painava metallimöhkäle.
Käsinä on ohuet putket, joiden päässä on hauenleuat,
joihin voi kiinnittää piirilevyn tutkimisen/tinaamisen ajaksi.
Pään virkaa toimittaa suurennuslasi, jota pystyy, samoin kuin
hauenleukojakin, taivuttamaan mihin suuntaa tahansa.
Käyttö ei rajoitu
ainoastaan piirilevyihin, sillä laite on mukavuustekijä johtoja liittimiin juotettaessa.
Sormet eivät pala niin helposti ja ylipäänsä pienten liittimien juottaminen
tulee mahdolliseksi ja nopeaksi.
Slurps! Tämä laite imee sulatetun tinan pois piirilevyltä
hyvin tehokkaasti. Hinta ei ole kuin muutama euro, ja varaterät
eivät maksa monta kymmentä senttiä. Ulkomuodoltaan noin 3 senttiä
halkaisijaltaan oleva alumiiniputki, jossa on ilmatiiviissä tilassa jousi ja laukaisukoneisto.
Painettaessa nappia jousi ponnahtaa vapaaksi, ja sisätilavuus kasvaa aiheuttaen
putken päähän imun, joka imee tinat sisään. Sitten
painetaan jousi takaisin sisään, ja tinat tippuvat ulos jäähtyneinä.
Lähes pakollinen väline, jos tinaat paksulla kärjellä
mikropiirejä. Muutenkin tinaimurille ilmestyy tarvetta.
Monissa liikkeissä melkein ulko-oven vieressä on iso laari pihtejä,
joita myydään superalennuksella. Elektroniikkatöissä
tarvitaan eniten sivuleikkureita, jos ei halua sormiaan verille metsästyspuukon
kanssa. Lisäksi on olemassa pitkävartisia pihtejä, joilla
on helppo tunkea johtoja ja muita tavaroita ahtaistakin paikoista. Laatu tulee hinnan mukaan, sillä halvat pihdit ovat pehmeämpää materiaalia, jolloin niitä pitää välillä uusia. Kahvan muotoilu ja valmistusaine vaihtelee myös: kumiseoksinen pinta lienee muovista mukavampi.
Rami Aikio
1999 - 2004