Yleismittarilla voit mitata ainakin jännitettä ja vastusta. Tällaisten
todella halpojen yleismittareiden ominaisuudet eivät hiemankaan syvemmälle
elektroniikan maailmaan mentäessä riitä, vaan tarvitaan
hieman monipuolisempia mittauksia. Harrastelijan kannattaa ostaa mittari,
jossa on alueet jännitteelle, virralle, vastukselle, diodille ja transistorille
vahvistuskertoimen testausosa. Hinnat lähtevät noin paristakymmenenestä eurosta,
mutta laadussa on suuria eroja kaukoidän ja länsimaisen työn välillä.
Hyvätkään mittarit eivät kestä ylikuormaa ja
hajoavat siinä missä halvatkin. Kaapeleiden olisi hyvä olla irrotettavaa mallia,
jotta mahdollisesti katkenneiden mittausjohtojen tilalle voisi vaihtaa uudet.
Yleismittarin peruskäyttö on hyvin yksinkertaista. Jännitettä mitattaessa kytket ensin mittajohdot oikeaan liittimeen, musta miinukseen ja punainen plussaan. Sitten valitset sopivan mittausalueen. Alle 15 voltin käyttöjännitteitä mitattaessa käytä noin 20 voltin aluetta, muissa tapauksissa 200 voltin aluetta. Jos mittaat tuntematonta jännitettä, mutta on mahdollista, että se on verkosta saatava 230 volttia, valitse korkein mittausalue (~1000V). Jos mittaat tasajännitettä, muista oikea tunnus: DC. Vaihtovirran tunnus on AC. Näistä kahdesta vaihtovirta on harvinaisempi varsinaisena käyttöjännitteenä, mutta jokaisessa muuntajassa se on käytössä. Jännitettä mitataan kytkettynä rinnan virtapiirin kanssa, eli siis punainen johto virtapiirin plussaan ja musta vastaavasti miinukseen.
Virran mittaus tapahtuu pääpiirteittäin samalla tavalla kuin jännitteenmittauksen alkuosa, mutta poikkeaa silti olennaisesti. Kytket ensin mittajohdot mittariin ja valitset oikean alueen. Sitten kytket johtojen toiset päät sarjaan virtapiirin kanssa, eli toinen pää esimerkiksi jännitelähteen plussaan ja toinen pää kiinni virtapiirin plussaan. Virtaa mitattaessa mitataan siis mittarin läpi kulkevaa virtaa, ei kaikkea tarjolla olevaa virtaa. Jos kytket virtamittarin virtapiirin kanssa rinnan, poltat todennäköisesti mittarisi sulakkeen. Jos sulaketta ei ole, mittarisi todennäköisesti tuhoutuu korjauskelvottomaksi. On siis aika tärkeää kytkeä johdot kerralla oikein.
Vastuksen mittaus tapahtuu tarkalleen samalla tavalla kuin jännitteenkin
mittaus. Kytket johdot mittariin ja toiset päät virtapiirin tai
komponentin kanssa rinnan ja valitset oikean alueen. Monissa mittareissa
on johtavuuden äänimerkki, kun mitataan esim. alle 10 ohmin vastuksia. Näitä
oppii käyttämään nopeasti hyödykseen. Vastusmittarin
pääasiallinen käyttötarkoitus on tutkia, johtaako joku
kontakti sähköä toiseen pisteeseen, mutta ihan yhtä hyvin sillä
voi tarkistaa esim. vastusten suuruuden jne.
Tällä tavalla saat selville vahvistimesi hetkellisen tehon, mutta lopputulos ei ole hirmuisen tarkka. Suosittelen tätä tapaa vain siihen, että kokeilet, paljonko mikäkin voimakkuus vastaa vahvistintehossa omalla kaiuttimellasi. Muista kuitenkin, että monet kaiuttimet eivät - mainoksista huolimatta - kestä suuria tehoja edes lyhytaikaisesti. Luonnollisesti mittaus riippuu omien korviesi sietokyvystä, jollet aio hankkia kiinteäävastusta, joka ei ole reaktiivinen. Kytke ensin yleismittari volttiasteikolle (<200 V AC) ja laita mittajohdot (ei väliä, kummin päin) kaiuttimesi liitinpaneelin plussaan ja miinukseen. Soita jotakin noin 80-160 hertsin taajuudella kuuluvaa, tasaista merkkiääntä tallennetta (esim. testilevyt tai tietokoneen ääniohjelmisto) ja nosta vahvistimen äänenvoimakkuutta. Jos äänenvoimakkuus mielestäsi nousee sietämättömäksi, voit kokeilla laittaa kaiuttimen tyynyjen keskelle, sillä se vaimentaa hieman ääntä. Älä nosta voimakkuutta niin korkealle, että ääni säröytyy, koska sillä tavalla teho ei ole ollenkaan vertailukelpoinen "aitojen" mittaustilanteiden kanssa.
Kun olet saanut suht' tasaisen jännitelukeman, sammuta vahvistimesi ja vaihda yleismittariin vastusalue (ohmit) ja katso lukema liikuttamatta mittajohtoja mihinkään äskeisen mittauksen jäljiltä. Yleensä lukema on noin 4 tai 8 ohmia. Muista, että kaiuttimen impedanssi on taajuuden mukaan vaihteleva, joten mittaus ei käytännössä koskaan vastaa todellisuutta. Tilannetta voidaan jälleen hieman kiertää ostamalla sopivan kokoinen tehovastus. Esimerkiksi SP-elektroniikassa myydään jopa 50 watin tehovastuksia, jotka pultataan suureen jäähdytyslevyyn. Tällaista vastusta käyttämällä saadaan vähän luotettavampi tulos, mutta vahvistimen leikkauspistettä ei saada helposti selville. Tarvittaisiin jonkunlainen oskilloskooppi, joka näyttää jännitteen aaltomuodon. Uusien oskilloskooppien hinnat lähtevät noin parista sadasta eurosta.
Nyt voitkin laskea vahvistimesi antaman tehon. Yhdet elektroniikan peruskaavoista ovat vastuksen ja tehon laskukaavat, joita tässä hyödynnetään.
Kaavassa P on teho (watteina W), U jännite (voltteina V) ja I virta (ampeereina A).
Kaavassa R on resistanssi (ohmeina), U jännite (voltteina V) ja I virta (ampeereina A).
Edellä mainituista voidaan yhdistää yksi kaava, johon tarvitaan vain jännitelukema ja ohmiluku.Koska tiedossa on mitatut jännite- ja vastusarvot, pitää jälkimmäistä kaavaa muuntaa jo yläasteella opittujen sääntöjen mukaan muotoon U / R = I.
Sitten vain laitat lukusi paikalleen ja lasket. Malliksi laitan tähän esimerkkiarvot ja -laskun.
(U = 13,5 volttia)
(R = 7,6 ohmia)I = 13,5 V / 7,6 ohmia ~ 1,8 A
P = 13,5 V x 1,8 A = 24 W (vahvistimen piikkiteho siis 24 wattia)
Toisella tavalla: P = 13,5 V x 13,5 V / 7,6 ohm = 24 wattia
Rami Aikio
1999 - 2004
