<.............................. >

Kuka osaa laskea, paljonko maissijauheessa on glyfosaattijäämiä, kun maississa sitä sallitaan 1mg / kg. Kun maissi kuivataan, tehdään jauhoksi, määrät ovat aivan tietysti aivan toiset, kuin tuoreessa tuotteessa!

Kirjassa Aitoa Ruokaa mainitaan muunnetun maissitärkkelyksen valmistuksesta. Lisään selvyyden vuoksi rivivälejä lauseiden väliin:

"Tavalliseen maissitärkkelykseen sekoitetaan valtavissa tankeissa propyleenioksidia (turvallisuusarviointia ei ole tehty, ilmenee käyttöturvallisuustiedoteesta!) - joka on maakaasusta, kloorista ja lipeästä tai suolahaposta valmistettu öjlytuote - sekä fosforioksikloridia, joka on niin haihtuvaa ja reaktiivista nestettä, että sitä on käsiteltävä hyvin varoen.

Tämä myös rikkaruohomyrkkyjen valmistukseen käytettävä kemikaali reagoi hyvin voimakkaasti veden kanssa, ja siitä muodostuu suolahappoa ja fosforin oksideja samalla kun maissin tärkkelysmolekyylejä muutetaan ja kloorataan.

Jos muokattu tärkkelys lisäksi valkaistaan, mikä voi olla tarpeen, jos sitä käytetään eräiden elintarvikkeiden lisäkkeenä, sitä käsitellään esimerkiksi rikkihapolla.

Prosessin tuloksena on nestemäinen aine, josta puhdistetaan valmistuksen jäämät. Se suihkutetaan valtaviin tankkeihin, jossa se kuivataan nopeasti jauheeksi, ja sitten se toimitetaan elintarviketeollisuudelle..."

 

Kaikki alkoi vuonna 1965, kun joku lääketehtaassa S E A R L E huomasi sattumalta aspartaamin makeuden. Vuonna 1981 FDA sen sitten hyväksyi...

SEARLE määritti ne ADI-arvot, vaikka muidenkin tutkimuksia olisi ollut.

John Olney kertoi:

"Ensin tutkin aspartaattia, joka ei ole aspartaamia. Aspartaami on kahden aminohapon yhdiste, aspartaatin ja fenylalaniinin. Olin osoittanut, että aspartaattikomponenetti tuhoaa aivosoluja samalla tavoin kuin monosodiumglutamat (eli natriumglutamaatti E621). Pyysin Searlea lähettämään minulle näytteen aspartaamista, minkä he tekivätkin, syötin sitä hiirenpoikasille ja se aiheutti samanlaisia aivovaurioita, kuin aspartaatti ja glutamaatti".

 

Searle on tuttu kirjasta Petoksen siemenet:

"...The Atlantic Monthly- lehden mukaan "rahan mukana tulee yhä useammin myös ehtoja. -- Yritykset eivät nykyään tyydy vain rahoittamaan yliopistotutkimusta vaan sanelevat myös usein sen ehdot.

Otetaan esimerkiksi Kalifornian Berkeleyn yliopisto. Marraskuussa 1998 biotekniikkayritys Novartis lahjoitti 25 miljoonaa dollaria yliopiston kasvi- ja mikrobiologian laitoksella tehtävään tutkimustyöhön. Vastineeksi Novartis sai etuoikeuden neuvotella itselleen lisenssin noin joka kolmanteen laitoksella tehtävään keksintöön. Oikeus koskee yhtä lailla Novartiksen rahoituksella toteutettuja kuin liitto- tai osavaltionkin rahoittamia tutkimuksia. Yhtiö voi myös viivyttää tulosten julkaisua jopa neljällä kuukaudella, jotta sille jäisi aikaa patenttihakemusten jättämiseen ja saamiensa tutkimustietojensa hyödyntämiseen. Tämän lisäksi Novartikselle kuuluu kaksi paikkaa viisijäsenisessä neuvostossa, joka määrää laitoksen tutkimusrahoituksen käytöstä."

Jatko kannattaa lukea kirjasta, sivulta 53 löytyy tuo.

Sivulla 167 toinen mielenkiintoinen seikka:

"Samoihin aikoihin, sen jälkeen, kun Aldactone- ja Flagyl- nimisillä lääkkeillä oli "havaittu yhteys syöpään koe-eläimillä -- Ralph Moss kirjoitti:

"Tapausta koskeneissa tutkimuksissa paljastui, että Searle oli tiennyt valmisteiden saattavan edistää kasvainten syntyä, mutta oli yksinkertaisesti vääristellyt FDA:lle antamiaan tietoja" Searle oli tuolloin kymmenenneksi suurin lääkevalmistaja. Myöhemmin se siirtyi kokonaisuudessaan Monsanton hallintaan."

Ja sivulla 168 jatkuu:

"Ainakin avokätisillä vaaliavustuksilla on ollut osuutta asiaan. Bioalan neljän suurimman - Monsanto, Dow, DuPont ja Novartis (nykyään Syngenta) - lahjoitukset puolueille suunnattuna ns. pehmeänä rahana, eri intressiryhmiä edustavien toimikuntien (PAC) kautta ja huomattavina henkilökohtaisina lahjoituksina nousivat vuosina 1995 - 2000 yli 3,5 miljoonaan dollariin."

Glyfosaatti on siis ollut ihan väärin perustein markkinoilla jo kauan! Tuota ei pysty millään tutkimuksella muuttamaan. Nyt vaan taitaa olla niin, ettei saavutetuista eduista haluta luopua? Kenen eduista? Joistakin on tehty porkkanoita, joten ei ihminen halua ajatella, kuinka nurin koko systeemi on ollut!

 

"Saksalaistutkimuksen mukaan 75 prosentilla saksalaisista löytyy virtsasta glyfosaatin jäämiä määrä, joka on viisi kertaa juomaveden sallittua pitoisuutta suurempi, kirjoittaa EurActiv-verkkolehti.

Kolmannella väestöstä määrä on 10­–42 kertaa suurempi kuin sallittu määrä vedessä.

Jäämiä löytyi 99,6 prosentista 2 009 henkilön otoksesta." M.T.

Eilistä paistoa- blogissa on kiitettävästi tietoa myrkystä.

Kirjan Petoksen siemenet kirjoittaja Jeffrey Smith kertoo.

 

Keskusteluun voi osallistua täällä

Olen mainisnnut asiasta joskus ennenkin, esimerkiksi tammikuulla, keskeneräisellä sivulla makeeta,

 

aa

bb

cc

dd

ee

ff

"Geenit ja etiikka" sivulla 103:

"Kriitikkojen mukaan geenitekniikan soveltaminen maatalouteen on aiheuttanut myös sen, että tiettyjä tuotteita, joita aiemmin saatiin vain eräistä kolmannen maailman maista, voidaan nyt valmistaa muuallakin uusin keinoin. Esimerkiksi kahvin "kofeiinigeenejä" on siirretty soijapapuihin. Tämänkaltaiset ratkaisut voivat syventää perinteisten tuottajien taloudellisia vaikeuksia. Jos näköpiirissä on tulevaisuus, jossa kehitysmaiden kaikki pienviljelijät ovat työttömiä, kysymyksessä on maailmanlaajuinen katastrofi ja murhenäytelmä".

Huhhuijaa... Siis se merkintä kofeiinista voi tarkoittaa sitäkin, ettei se ole edes oikeasta kahvista tehtyä? Googlaa koodia 58-08-2, löytyy muitakin, kuin perinteisiä kahvintuottajia:-(

Soijassahan voi olla aina niitä glyfosaattijäämiä (Roundup ym sekoitukset ja Monsanto) enemmän, kuin tavallisessa ja kaikessa muussa kuin luomussa saa käyttää tietyn määrän jotain, mitä ei tarvitse merkata edes pakkauseen...

Foolihappo mainittiin jo tuolla aikaisemmin, se teollinen, jota on monissa apteekissa myytävässä tuotteessa, Fimea ärsyttää suolistoa. Aika ärhäkkää ainetta on, kun kirjassa Ravitsemustiede siv. 177 sanotaan:

"Foolihapon kliinisiä toksisuusoireita ei tunneta. Koe-eläimille 1000- kertainen annos fysiologiseen tarpeeseen nähden aiheuttaa epileptisiä kohtauksia ja munuaisten hypetrofiaa."

Huh huh!

Kirjassa "Ruokamyrkytykset, Miksi sairastumme, miten suojaudumme" lukee:

"Suomen kielessä sana ruokamyrkytys on laajentunut käsittämään paitsi varsinaiset intoksikaatiot myös infektiot. Infektiossa elintarvikkeessa ollut mikrobi lisääntyy ihmisen elimistössä, useimmiten suolistossa. Sekä infektiiviset mikrobit että toksiinit vaikuttavat suoliston aineenvaihduntaan; yleisimmin ne häiritsevät ravinteiden imeytymistä ja aiheuttavat ripulin tai oksentelua. Suolistoinfektioita aiheuttavat bakteerit saavat lisäksi aikaan limakalvovaurioita kiinnittyessään suolen pintaan."

sivulla 24. Kirjan kirjoittajia ovat Veli-Mikko Niemi, Marjatta Rahkio, Anja Siitonen.