"Suoliston mikrobiflooran muutoksilla on saattanut olla vaikutusta allergioiden lisääntymiseen, mikä on tutkimuksen suuri haaste. On esitetty ajatus, että sopivalla ruoansulatuskanavan mikrobiflooralla voisi olla atooppisia tauteja ehkäisevä vaikutus" - aikaisemmin oli aiheesta Apimallin sivuilta -  

"YRJÖ   SIMILÄN   RAHASTO

Raatimies Yrjö Similän (1884-1961) ja hänen puolisonsa Fanny Similän, o.s. Lindqvist (1879-1973)  lahjoitus 1960.

Liian runsaan tai muutoin virheellisen ravitsemuksen aiheuttamien terveydellisten häiriöiden tutkimiseen ja torjumisen tukemiseen sekä yleensä ihmisen ravintofysiologian tukemiseen.

Jakaa vuosittain n. 260.000 mk."

 

(En muista, mistä tieto on peräisin, tekstin olen kopioinut vuosia sitten jostakin apurahaluettelosta, löytyy varmaan työnvälitystoimistosta tai ammatinvalinnanohjauksesta). Erilaisia apurahasäätiöitä on valtava määrä. Voit tilata ohjeet ja hakupaperit täältä.

Hoitosuositukset (liukuhihna tänään vie leikkauspöydälle) eivät muutu, jos kukaan lääkäri ta lääkäriksi opiskeleva ei halua perehtyä "karamelli- ja eineskulttuurin" haittoihin. Katso, monenlaisia tutkimuksia on jo rahoitettu. Suolistoon liittyviä on siellä hyvin vähän. En ihmettele yhtään, miksi näin on: jopa potilasyhdistystä pyörittävät leikatut, joille aikoinaan sanottiin, että ruoalla ei ole mitään vaikutusta asiaan. --Harmillinen tosiasia, jonka itsekin huomasin vasta vuosien kuluttua.

Tottahan on, että suolistosairauksiin ei ole parantavaa lääkettä, mutta se ei tarkoita sitä, että sairaudesta ei voisi parantua. Omin konstein - yleensä sopivilla ruokavalioilla - oireettomiksi tulleet eivät käy enää lääkärissä eikä heidän tietojaan kerää kukaan. Useimmat oireettomat haluavat unohtaa koko taudin - sairaat puhuvat remissiosta. Jos se kestää yli 40 vuotta, voidaan kai puhua joi parantumisesta tai siitä, että on oppinut elämään sairauden ehdoilla?

Monta muutakin rahastoa on olemassa. Tässä luettelo tutkimuksista, joita on aloitettu Ahokkaan säätiön määrärahoista vuonna 2002. Hakemuksia laatimaan!

 

"Erikoistutkija J.V. Jyväskylän yliopistosta kokee opiskelijoiden yrityksille tekemät lopputyöt hyvänä asiana siksi, että opiskelija saa jalkansa yrityksen oven väliin. "On kuitenkin muistettava pitää pää kylmänä, ettei yliopiston perinteinen tehtävä, uuden tiedon tuottaminen, unohdu. Periaatteessa on mahdollista, että tulevaisuudessa korkeakoulut tekevät tutkimuksia vain niistä aiheista, joista yrityksen maksavat eniten"...mutta kyllä yksi pulma on se, kuka tutkii köyhiä ja uloslyötyjä, joiden puolesta kukaan ei suostu maksamaan", hän sanoo. - Jussi Välimaa Hesarissa -

sivun alkuun

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta