..."liian rankkoja toteuttaa"

"Paleodieetit ovat paluuta sellaisiin ruoka-aineisiin, joita ihmiset söivät ennen sivilisaation kehittymistä, ennen maanviljelystä

ja ennen teollista ruokatuotantoa, sanoo Heljä Suuronen-Geib - mutta toteaa saman tien, että suoraviivaista paluuta

menneeseen ei ole. Hän puhuukin mieluummin nykykivikautisesta ruokavaliosta.

Kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota suosittelevat tutkijat ja lääkärit vetoavat uusimpaan diabetestutkimukseen,

niin myös paleodieettigurut.

Insuliinihormonin merkitys painonhallinnassa asettaakin kyseenalaiseksi vallitsevan kaloriteorian, ja tästä näkemyksestä

on ollut suurta apua laihduttajille ympäri maailmaa.

Jos hiilihydraattien osuutta ruokavaliossa rajoitetaan, elimistö siirtyy rasvanpolttotilaan ilman nälkää ja askeesia.

Periaatteessa lihaa, rasvaa ja vihanneksia voi silloin syödä vapaasti. Rasva ei enää olekaan laihduttajan vihollinen, vaan ystävä.

Kaloriteorialla on toistaiseksi niin merkittävä valta-asema virallisessa ravitsemusvalistuksessa,

etteivät ihmiset useinkaan ole tietoisia tästä vaihtoehdosta. Tämä on vahinko, sillä esimerkiksi

ravintoterapeuttien internetsivujen mukaan 400 000 kroonisesti sairasta ihmistä Suomessa

voisi parantua pelkästään laihtumalla.

Ainoastaan hiilihydraatit vaikuttavat merkittävästi verensokeriin ja sitä kautta insuliinituotantoon.

Teorian mukaan juuri insuliini aiheuttaa varastorasvan muodostumisen, jos energiaa nautitaan yli tarpeen.

Jos insuliinia on liikaa, se myös estää rasvavarastojen käyttämisen energiana.

Nykyisin terveyslehdissä esitellään jo laajasti niin sanottua glykeemistä indeksiä, jonka avulla mitataan

erilaisten hiilihydraattien vaikutusta verensokeriin. Valkoinen sokeri, olut, ydinvilja ja peruna nostavat verensokeria dramaattisimmin.

Kokojyväviljan vaikutus verensokeriin ei ole yhtä voimakas.

Vihannekset, hedelmät ja marjat vaikuttavat verensokeriin vieläkin vähemmän,

mutta proteiinin ja rasvan glykeeminen indeksi on nolla.

Suuronen-Geib asettaa siinä kyseenalaiseksi nykyiset diabeetikoille annetut ravintosuositukset.

Aikaisemmin diabetesta hoidettiin proteiiniruokavaliolla, Heljä Suuronen-Geib muistelee.

Kunnanlääkäri sanoi emännille, että jättäkää se leivän ja perunan syönti.

Niin vain mummot elivät kahdeksankymppisiksi ilman nykyaikaisia lääkkeitä.

Rasvakammo ja yksipuolinen kalorien laskeminen ovat kuitenkin aiheuttaneet sen,

että tämä viisas perimätieto on käännetty ylösalaisin.

Nyt ollaan sitä mieltä, että lihavuus on kaiken alku ja juuri. Koska rasvassa on enemmän kaloreita,

niin diabeetikkojakin kehotetaan vähentämään rasvaa - ja lisäämään hiilihydraatteja.

Suuronen-Geib vetoaa kirjassaan lukuisiin tieteellisiin tutkimuksiin, joiden mukaan diabetes aiheutuu juuri liiasta

ja vääränlaisesta hiilihydraattiravinnosta.

USA:n diabetesliitto on päätynyt siihen, ettei täsmällisiä ruokavaliosuosituksia kannata antaa

niin kauan kuin asiantuntijat ovat täysin erimielisiä.

Heljä Suuronen-Geib kirjoittaa, että vähärasvaisesta ruokavaliosta on tullut parina viime vuosikymmenenä

uusi uskonto ja rasvasta kirosana.

Nurinkurisinta on se, että luonnolliset ruoka-aineet, kuten tuore kokoliha, kananmunat ja eläinrasvat

tuomitaan terveydelle vaarallisina, ja samalla mainostetaan toinen toistaan keinotekoisempia keksintöjä terveellisinä.

Ei margariinia kehitetty siksi, että se olisi terveellistä, vaan siksi, että sen tuottaminen on halpaa ja säilyvyys hyvä.

Sama koskee sokeria ja puhdistettuja viljoja.

Pahinta ovat teollisuuden käyttämät rasvaseokset ja niiden sisältämät vaaralliset transrasvat, sanoo Heljä-Suuronen Geib.

Niitä on kaikissa valmisruuissa: eineksissä, leivonnaisissa, pipareissa, leivissä, karkeissa, kasvirasvajäätelössä,

ranskanperunoissa, chipseissä?

Transrasvojen yhteys esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin tunnustetaan yleisesti.

Erimielisyyttä on siitä, mikä määrä transrasvoja on turvallinen.

Useiden tutkijoiden mielestä se on nolla. USA:ssa keskustellaankin nyt uusista suosituksista,

joiden mukaan transrasvat olisi merkittävä tuoteselosteisiin erikseen. Transrasvat merkitään tyydyttyneiksi rasvoiksi,

sanoo Heljä Suuronen-Geib.

Tässähän sekoitetaan samaan koriin appelsiinit ja omenat. Luonnolliset tyydyttyneet rasvat toimivat elimistössä aivan eri tavalla.

Heljä Suuronen-Geib korostaa, että yhdessä rasvan kanssa proteiinia voi nauttia enemmän kuin muuten.

Tämä on laihduttajan tärkeä ymmärtää, sillä riittävä proteiinin saanti on useimmissa tapauksissa onnistuneen

painonhallinnan edellytys.

Monet nuoret alkavat hylkiä lihaa, sanoo Heljä Suuronen-Geib. Eettisistä perusteista tulisi keskustella kokonaan erikseen,

mutta epäilen, että monilla saattaa tiedostamattomana syynä olla karamellien, leivonnaisten ja leivän aiheuttama riippuvuus.

Juuri tämän riippuvuuden voittamisessa proteiiniruokavalio on osoittautunut tehokkaaksi.

Sokeri- tai leipäkierteessä olevat ihmiset ovat hämmästyneet sitä, että entinen mieliruoka saattaa parissa päivässä muuttua

yhdentekeväksi.

Heikkona hetkenä auttaa proteiinivälipala, kermalla höystetty kupillinen tuoreita marjoja tai vaikkapa sokeriton,

kookosrasvasta tehty suklaa.

Sivistyksen syntysijoilla maanviljelys yleistyi noin 10 000 vuotta sitten. Tämä on liian lyhyt aika geneettiseen sopeutumiseen.

Ihmislajin fysiologiseen muotoutumiseen on kulunut yli 2 miljoonaa vuotta.

Anatomisesti täysin nykyihmisen kaltainen olento on elänyt maapallolla noin 200 000 vuotta - ja elänyt terveenä.

Ehkäpä siksi, että hän oli onnellisen tietämätön leivästä, sokerikakuista, ranskanperunoista ja kevytlevitteistä.

Juuri maanviljelykseen siirtyminen mahdollisti räjähdysmäisen väestönkasvun, eikä maapallon väestöä enää pysty ruokkimaan

 ilman viljaa. Samalla ihmiskunta sai kiusakseen ennen tuntemattomia tauteja.

Kasvissyöjäeläimet ovat kehittäneet kyvyn käsitellä viljan puolustusmyrkkyjä. Ihmisellä tällaista kykyä ei ole.

Kivikautta kiloille -kirjan mielenkiintoisinta antia on historiallinen katsaus suomalaisten geneettiseen perimään ja

ravitsemuksen historiaan. Suomalaiset ovat kalastajametsästäjien jälkeläisiä.

Viljaa on viljelty paljon vähemmän aikaa kuin sivistyksen syntysijoilla, ja hyvä kysymys on sekin, milloin viljasta muodostui

ravinnon päälähde.

Metsästys oli tärkeä elinkeino suomalaisen maalaisväestön keskuudessa vielä 1800-luvulle tultaessa,

 ja kalastus vielä tätäkin kauemmin. Peruna yleistyi vasta 1800-luvulla.

Varhaisin viljelty kasvi on ilmeisesti ollut nauris, jonka renessanssista geenimme varmasti pitäisivät.

Ruisleipä ei ole suomalaista perinneruokaa, sanoo Heljä Suuronen-Geib.

Se on varsin uusi tulokas. Kalan väheneminen ruokavaliossa on hälyttävää, ja aivan käsittämätöntä on se,

että ihmiset syövät pääasiassa tuontihedelmiä, kun tarjolla on kotimaisia marjoja vuoden ympäri.

Useimmat marjat ovat antioksidanttiominaisuuksiltaan ylivoimaisia hedelmiin verrattuna."

-  Heli Santavuoren kirjoittama artikkeli