< >

"Tieteellisyys" tarkoittaa sen sijaan juuri sitä, että opiskelun tulee johtaa ymmärtämiseen eli uuden tiedon luomiseen, eliö-ympäristö -järjestelmän rakenteen muuttumiseen. Tieteellinen tieto ei ole "tieteellistä" siksi, että sitä olisi paljon tai että se olisi monimutkaista ja vaikeaa ymmärtää, vaan siksi, että tälle tiedolle ei ole olemassa mitään auktoriteetteja ja että se voidaan aina asettaa kyseenalaiseksi. Tieteellinen tieto muuttuu, kun todellisuus osoittaa sen puutteet. - Timo Järvilehto -

Väitän, että lääkärin tieto perustuu pitkälle siihen uskoon, mitä hänelle on opetettu aiemmin, mutta potilaan tieto on omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa, toistuvaa ja henkilökohtaista, eikä toisilta kopioitua, opeteltua. Lääkäri ei välttämättä koskaan saa tietää sitä, mikä todella paransi sen potilaan, joka ei enää tullut vastaanotolle. Heidän tietysti kuuluu määrittää diagnoosi aina ennen kuin määrää jotain lääkettä - niiden koulutuksesta taas on vuosikaudet päättänyt lääketehtaat aika itsenäisesti, arvelen, eihän tällaista järjettömyyttä olisi ikinä päässyt kehittymään muuten?

Tässä muuan käyty keskustelu niiltä, joiden elimistö ei siedä muuntogeenisiä aineksia, eikä niistä tehtyjä lisäaineita - tai siis sietäähän niitä usein juuri ne, jotka syövät estolääkkeitä, kortisonia, solusalpaajia tai vastaavia - mitkä eivät tosiaankaan paranna "sairautta", vaan estävät elimistöä reagoimasta myrkkyihin. Mutta tässä niitä vastauksia, mitä sairaat itse ovat sanoneet (kaikkia ei tietenkään ole moderaattorit päästäneet lävitse, mutta laitan silti, sillä niiden, joiden olo on parantunut, kertomukset poistetaan aika pian ja järjestelmällisesti. Kannattaisi pyytää lääkäriä tarkistamaan lääkitys, ettei niissä ainakaan ole mitään sellaista. Kahta lääkettä ei saisi ottaa yhtaikaa, kirjoitti professorikin jo kauan sitten kirjassa... jotka olen lukenut, mutta ei tässä ihan niin laajalle kannata rönsyillä. Nämä jutut on kerätty ensisijaisesti sairaiden lasten vanhemmille - he kun jäävät ilman tietoa siksi, että oireettomien tietoja ei kerää kukaan - eikä parantuneiden keinoja ole edes lääkärillä!

 

a kysyy lokakuussa 2007:

"Miten voi sairastaa sekä Crohnia että Colitista samaan aikaan ? Jos tulehdusta on sekä paksu- että ohutsuolessa, niin eikö silloin ole Crohn ? Vai miten nämä menee.. ::) Jostain nimittäin kuulin, että joku sairastaisi kumpaakin, vai onko tämä ihan roskapuhetta sitten. Niin, ja voiko Colitis muuttua tai "pahentua" jotenkin Crohniksi?

Itse olen aina jotenkin pitänyt Crohnia pahempana tautina, sitä kun ei kirurgin veitsikään paranna, jos se pahaksi yltyy. On tietenkin yksilöllistä, että kuinka raju tauti on ja jne. :-?"

b vastaa:

"Minulla on yksi tuttava, jolla on diagnosoitu molemmat, colitis ja crohn. Crohnihan voi esiintyä koko ruoansulatuskanavan alueella, ruokatorvesta peräsuoleen saakka. Colitista on pelkästään paksusuolessa ja se aiheuttaa juuri usein veristä ulostetta. En nyt ole mikään asiantuntija, itselläni on Crohn, joka paksusuolessa ja ohutsuolen loppuosassa aktiivisimpana. En usko, että colitis voi muuttua crohniksi, mutta lääkärin tekemä diagnoosi voi muuttua!! Näitähän on usein todella vaikea erottaa toisistaan. Eli on mahdollista sairastaa molempia!!"

 

a jatkaa:

"...Eivätkö nämä taudit ole suunnilleen samanlaisia, mutta vain tuo esiintymispaikka vaihtelee ( ja sitten Colitis ei kai ahtauta yms. niinkuin Crohn ), niin jos tautia on melkein joka mutkassa peräsuolesta ohutsuoleen, niin eikö se silloin ole Crohn vaan ? Vai miten voidaan sanoa, että on kummatkin, heh, kylläpäs askarruttaa ;D Näkyykö se sitten niistä koepaloista, että onko Crohnilla ja CU:lla kummallekin omantyyppiset kudosmuutokset tai jotain..."

c vastaa:

"Mä olen funtsinut ihan samaa asiaa. Mutta eikös se mene jotensakkin niin että Crohnissa tulehdus on koko suolen seinämässä ja Cussa se tulehdus on vain suolen pintakerroksessa? Näin mä oon sen ainakin ymmärtänyt ja jostain lukenut. Näitähän on vaikea erottaa toisistaan ja joskus diagnoosina on cu&Crohn tai välimuotoinen koliitti, joka tarkoittaa että ei olla ihan varmoja kumpi on. Mutta hoito on kutakuinkin sama. Ja juu, Crohn on siinä mielessä vaikeampi sairaus että siitä ei eroon pääse edes sillä leikkauksella vaan se on ja pysyy ja etsii aina uuden paikan mihin tekee ahtaumaa/tulehdusta/fisteliä."

d vastaa:

"Allekirjoittaneella on suoli nimenomaan tulehtunut koko matkalta peräsuolesta ohutsuoleen, ja diagnoosina colitis ulcerosa totalis. jippii.Yenna on mielestäni oikeilla jäljillä, eli taudit erottaa siitä, kuinka 'syvälle' suolen seinämäään tulehdus etenee. CU:laisilla se on 'vain' tossa pintakerroksessa... Ja molempia voi kait sairastaaa yhtäaikaa, näin ainakin eräs tuttavani. Voihan kyse toki olla epämääräisistä diagnooseistakin. No, ehkä joku viisaampi voisi vastata tähän tyhjentävästi... Vaikka gastro? ;)"

 

e vastaa joulukuun alkupuolella:

"Jonkun aikaa palstaa lukeneena kirjoitan ensimmäistä kertaa. Itselläni todetteniin Cu 93 ja se muuttui Cr muutama vuosi sitten. Omakohtaisesti voin sanoa Cr on pahempi, vaikka ei ole vielä ollut kauhean aktiivinen."

 

f vastaa: *jodiallergikko muistaakseni, sori lainaukset, mutta jodi on lisäaine.. ja tämä on hyvin tärkeä aihe!*:

"Joskus joo ajattelee, että mikä ero sillä nyt sitten on, kun itsellänikin on ruokatorventulehdus, aftoja suolessa ym, jotka kuuluu kai yleensä crohniin, mutta koepaloistapa juurikin sen eron näiden kahden kanssa saa selvitettyä.

Vaikka crohn on varmaankin vaikeampiko? sairautena, niin cu:ssa on suurempi vaara muuttua syöväksi.

a jatkaa joulukuussa:

"Niin, totta, Colitiksessa on ilmeisesti enemmän taipumusta syöpään. Mutta kai tässä pätee se sääntö, että se mikä on joskus hamassa tulevaisuudessa, ei hetkauta juuri nyt. Kyllä varmaan tupakoijatkin säikähtävät enemmän lyhyellä aikavälillä tulevia haittoja, esim. ihon vanhentumista, kuin sitä keuhkosyöpää, joka mahdollisesti väijyy 20 vuoden päässä.Ehkä siksi Colitis saattaa tuntua helpommalta taudilta, jos se ei aiheuta jatkuvasti yhtä pahaa tuhoa kuin Crohn..

Taas kerran täytyy muistaa, että jollakin voi olla oikein rauhallinen elämä Crohnin kanssa ja toisella kovat tuskat "helpon" CU:n kanssa. Mutta näin yleistettynä :D"

 

e jatkaa:

"Keväällä -94 oli paha tulehdusvaihe, jolloin paino oli 54 kg, albumiinit miten sattuu, jne. Eli ruoka tuli suoraan läpi. Onneksi ei ole uusinut. Cr:n myötä pätkä ohutsuolta on kaput ja tänä vuonna tuli ahtaumat. Syöpäriskiä en sisänsä ajattele, vaan enemmänkin jokapäiväistä elämää."

 

Antti Heikkilän kirjassa "Elämän paras aika" tohtori kertoo omasta kokemuksestaan, monista vaivoista omin konstein selviämisestä. Kirja on hyvin joustavasti kirjoitettu ja avaa lukijan silmät maailmaan, jotka tuntee vain lääkäri. Kaikki lääkärit eivät tosin osaa kirjoittaa yhtä hyvin, eivätkä kai uskallakaan! Esimerkiksi seuraava pätkä:

"Arvostetussa yhdysvaltalaisessa lääketieteellisessä lehdessä Journal of the American Medical Association (JAMA) julkaistiin pari vuotta sitten tohtori Marbara Starfieldin tutkimus lääketieteen aiheuttamista komplikaatioista. Arvion mukaan Yhdysvalloissa kuolee lääketieteellisten hoitojen sekä toimenpiteiden komplikaatioiden ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin vuosittain noin 250000 ihmistä, mikä luku Suomessa tietäisi noin 5000 ihmistä. Yksistään lääkkeiden sivuvaikutuksiin menehtyvien määrän arvioitin olevan 100000 joten vastaavasti Suomen luku olisi 2000. Artikkeli oli shokki mutta suurempi järkytys oli ettei se herättänyt sen kummempaa keskustelua eikä sitä juuri kommentoitu mediassa. Lääketiede toimenpiteineen on siten USA:ssa kolmannella sijalla kuolemansyytilastoissa, ja mikähän on sitten Suomen todellisuus siitä ei ole juuri tietoa. Ilmeisesti suuri yleisö ja media hyväksyvät kiltisti lääkkeiden haitat siinä missä liikenteenkin. Lääkkeistä ja lääketieteellisestä hoidosta on tullut osa kulutustavarakulttuuria. En silti kehota ketään jättämään lääkkeitä noin vain mutta lääkkeistä voi jopa luopua tyystin jos muuttaa hieman elintapojaan. Keski-iässähän jokaisen tulisi tarttua omaan veneensä peräsimeen ja ottaa vastuu elämästään niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla. Pelin voi menettää helposti, jos antaa elämänsä asiantuntijoiden käsiin sillä kaikki tieto on hyvin pirstaleista ja muuttuu jatkuvasti. Ei juuri lohduta myöhemmin jos kaikki tämän hetken totuus osoittautuukin vääräksi."

 

Heikkilä ei myöskään syö eineksiä, ilmenee kirjasta.

Lääkärin rooli on käsittämätön jo sairaan koululaisen halutessa ottaa vastuuta omasta elämästään. Esimerkiksi siinä, että potilas pyytää keittiön emännälle todistusta herkistymisestään tietyille ainesosille ruoassa, vaarattoman vaihtoehdon kokeilemisesta kenelle tahansa, miksi asiasta ensin pitäisi lukea jossakin tieteellisessä lopputyössä, lehdessä tai oppikirjassa? Jos se edes osaksi parantaa potilaan hyvinvointia, vaikka vain oman kokemuksen kautta, pitäisi sellainen saada automaattisesti! Lääkäriltähän pyydetään vain todistusta sairaudesta, mutta usein hän käyttää valtaa asioihin, jotkä hänelle eivät kuulu! Tämä systeemi ei vaadi edes reseptiä, eikä ruoan valmistuskaan aina ole tavallista kalliimpaa ilman lisäaineita! Lipstikkaa glutamaattien tilalle, ei maksa paljon, kun se kasvaa koko maassa, mutta luomuisesta sellaisesta minulla on kokemuksia:-)

 

- Miksi yleensäkin TIEDON jakamisella pitäisi jonkun rahastaa? Vastaanottomaksun periminen sellaisesta tuntuu hölmöltä, mutta vielä hölmömpää on, jos todistusta yliherkkyydestä ei anneta! Lääkkeiden markkinoiminen puolestaan on businessta, johon ei edes oikeusasiamies voi vaikuttaa. Monen sairauden kohdalla yksinkertaiset muutokset ruokavaliossa voivat poistaa vaivat kokonaan, esim migreeni, suolistosairaudet, astma, masennus jne.

Tieto on monipiippuinen asia. Sillä ei koskaan saisi kumota ihmisen omia kokemuksia, tuntemuksia, sillä nehän ovat aitoja asioita. Kun kaikesta tiedosta täytyy ensin tehdä tieteellinen tutkimus, ollaan melkolailla hukassa hölmölässä... Ajattele vaikka itse...

--- jos et ole koskaan nähnyt väitöskirjaa, katso Per Lindbladin lisensiaattityö: "sankareista ja syntipukeista"... Joskus tulee mieleen, voisiko terveydenhoidon / sairaanhoidon / - hallinnon / elintarvikealan puolen / yliopistomaailman "rattaissa" olla samantapaisia asioita? Jos ne henkilökemiaan liittyvät asetelmat "myrkyttävät" koko alan toiminnan, olisi niihin ulkopuolistenkin puututtava. Ainahan yksilöt eivät pysty huolehtimaan edes omista asioistaan!