"Kaikki nämä päivät,jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt, että se oli elämä" - Stig Johansson Jorma Palon kirjassa sängyssä vai kylppärissä-
Kokkikouluja, joissa voi opetella uutta - tai ikivanhaa, en minä sitä tiedä, mutta kerään tähän niitä. Miten olisi sellaisen paketti joululahjaksi kaiken muun perinteisen tavaran vaihtoehdoksi? Kuvaa mietin moneen kertaan, enkä halua mainostaa ketään sillä - enhän itse ole joka paikassa käynyt. Mutta voit ilmoittaa minulle niitä keittiöitä, missä kannattaisi käydä oppimassa kotikokkaamisopit vaikka viikonloppupakettina tai yhden illan vaihteluna. Kerään ne tähän ajan kanssa..
Oulussa elämysiltoja keittiössä Istanbulissa
Kaustisen läheltä löytyy juomavalintaan opastusta
Katupoika Tampereella - Maijan Patani Saarijärvellä ainakin ruoka oli niin ihanaa. Mitäs ihmettä...Hienoa!!!?
Jos tunnet itsesi alkeiskurssilaiseksi, ei se mitään, odotellessa voit opetella tunnistamaan esim kasviksia.
Tiesithän, että ravintoloissa voi saada myös marjaviinejä? Mun mielestä se on ekologisempi vaihtoehto myös silloin, kun se ei ole luomua ja hieno juttu, jos ei tavitse maailman ääristä raahata niitä juomia. Voisin luetella montakin mahdottoman hyvää, mutta enhän voi tietää, onko ne parhaita! Etelä- Suomen sanomissa kerrottiin samaa, mitä mekin olemme ihmetelleet - eihän sinne myymälään, marjaviinitilalle voi jäädä ohikulkiessa kaikkia maistelemaan:
"Asiakkaan kannalta turhauttavaa on, että hän maistaa viinimyymälässä maukasta likööriä, joka on tehty esimerkiksi harvinaisesta marjasta, mutta kotiin sitä ei saa ostaa, koska tiloilta saa myydä vähittäisasiakkaalle ulos vain mietoja juomia. Ainoa mahdollisuus kotimaisella viiniyrittäjällä on saada tuotteitaan paremmin tunnetuksi ja ammattilaisten käyttöön. Ravintoloilla olisi mahdollisuus tarjota asiakkaille vaihtoehtoisia tuotteita."
"Puhtaan ruoan" avulla itseään hoitaminen ei maksa yhtään enempää kuin tavallisellakaan:
- epäterveelliset ruoat maksaa myös ja jäävät tässä kokonaan pois!
- lääkärit kuulemma sanovat, että jonkun ruokavalion toteuttaminen olisi niin vaikea, että sitä ei sen vuoksi voi suositella. Minua ihmetyttää, kuinka lääkäri voi pilata koko systeemin sillä, että valitsee potilaan puolesta asioita, jotka ovat puhtaasti potilaan vallassa: palkkaako kotiin oman kokin vai tekeekö ruoat itse, sehän om täysin potilaan oma asia
- lääketiedettä kiinnostaa nykyaikana vain sellainen uusi asia, minkä pystyy patentoimaan
- esimerkiksi autistista voidaan auttaa ruokavaliolla. Paljonko vieraat aineet vaikuttavat siinä? Tiesitkö muuten, että epileptinen kohtaus voidaan saada aikaan jokaiselle ihmiselle, terveillekin? Se lukee kirjassa "Neurologia".
- tutkijoita kiinnostaa sellainen, millä voisi saavuttaa mainetta ja sen myötä jotain muuta.
- JOS niiden avulla sattuisi jokin ihmelääke löytymään, olisivat ne liian kalliita kaikkien ihmisten käytettäväksi.
Ehkä olisi parempi myöntää oma rajallisuutensa, eikä pinnistellä äärirajoilla todellisuutta vastaan. Se ei tarkoita kuitenkaan "luovuttamista", vaan sitä, että olisi aika nähdä omat rajat, vaikka niitä samoja ei toisissa näkisikään. Siinä tilanteessa voi tajuta "hakkaavansa päätä seinään" tai "kiertävänsä kehää" ja sitähän se onkin niin kauan kuin todella suostuu näkemään ympärilleen! Eksyneenä ihminen kiertää kehää sen takia, että toinen jalka on vahvempi kuin toinen ja askeleet sen vuoksi eri pituiset. Se on sama asia kuin kärryissä olisi eri kokoiset rattaat. Rattaiden ero huomattaisiin pian, mutta askelpituutta ei monikaan osaisi korjata yksin. Täytyy siis oppia säätämään asioita tilanteen mukaan, eikä runnoa väkisin. Siksi yhdessä marssimalla "ei eksy" niin helposti. Jos ryhmässäkään ei opita sopeutumaan tilanteen vaatimusten mukaisesti, mennään sinne seinään pahki vain suuremmalla rytinällä ;-)
Sairaus on merkki jostakin, joka pitäisi korjata. Se pitäisi olla merkki myös muille ihmisille, ympäristölle. Sananmukaisesti se on esi - merkki, varottava-sellainen!
Erilaiset sopeutumisvalmennuskurssit, joita kroonisesti sairaille järjestetään, ovat todettu tarpeellisiksi ja samalla osoitus siitä, että ihmisen ei ole hyvä yksin hautoa ongelmiaan, vaan jakaa ne toisten kanssa. Suolistosairaiden kohdalla valmennetaan valmistautumaan odottamattomaan: leikkaukseen, jossa suoli on pakko poistaa tai avanteeseen, josta en tiedäkään nimeä enempää. Sellaisten ajatusten "peikko" taustalla ei auta ketään paranemaan. Eikö siellä viimeisen "merkin" kohdalla viimeistään olisi aika pohtia ruokavalion osuutta asiaan. Joukossa vaan ei ole mukana niitä, jotka ovat saaneet avun puhtaasta, yksinkertaisesta ruokavaliosta. Surullista, jos kursseja järjestetään vain niille "jääräpäille", jotka eivät ajoissa suostuneet näkemään elimistön tilaa, rajallisuutta omalla tavallaan. Siksi heidän on sopeuduttava uuteen rajoittavaan tekijään, sillä elämää on myös avanneleikkauksen jälkeen.
"Tieto lisää tuskaa", sanotaan usein, mutta juuri siksi, että siitä on suuri osa piilotettu tai jopa kokonaan käsittelemättä. Mitä itse haluaisit kertoa? Mitä et kertakaikkiaan uskalla kertoa edes lääkärille? Ehkä Sinulla on juuri se tieto, mitä toinen ei satu näkemään? Ne saattavat olla hyvinkin arkipäiväisiä - kaikilla meillä erilaisia.
Koska kaikki on suhteellista, voi näistäkin asioista tehdä erilaisia yhtälöitä. Aika on ainoa rajoittava tekijä, mutta sitä emme huomaa kuin vasta vuosien päästä. Lapset luottavat siihen, että kyllä aikuiset hoitaa asiat. Siihenhän heitä on jo peruskoulutuksessa opetettu, ei niinkään luottamaan omaan ajatteluun ja tekemään omia johtopäätöksiä. Jospa heidät olisikin opetettu elämään Cast-away- elokuvan mukaan, ei koko ihmiskunta olisi menossa niin reilusti eksyksiin, kuin tällä hetkellä näyttää olevan. Cast-away - "Tuuliajolla" on oikeastaan huono suomennos elokuvalle...
"Siinä rakkaudessa, jossa ei enää ole minun omaani, syntyy ymmärrys. Niin on kaiken ymmärtämisen laita. Ei kukaan voi ymmärtää lähimmäistään ellei tuon lähimmäisen tilanne ole sattumalta täysin omamme kaltainen tai ellei hylkää omaa tilaansa ja mene tuon lähimmäisen tilaan. Samankaltaisuus tai myötäeläminen on ymmärryksen ehto. Molemmissa tapauksissa tarvitaan sympatiaa, ja siis molemmissa tapauksissa on astuttava ulos omastaan - minun hyvästäni". - Orvo Raippamaa -
Sivu on osa suurempaa kokonaisuutta
