>
"Kun syön eräitä ruoka-aineita, alkaa 0,5-2 tunnin sisällä kehittyä kivulias kudoksia ja niveliä polttava ja kirvelevä kiputila. Jos syömistä jatkan joka päivä, nivelet tulehtuvat armottomasti, ja tulehtuu koko elimistö ja turvotus on kauttaaltaan voimakasta. Tätä tilaa ei rauhoita mikään lääkehoitokaan. Näiden tulehduttavien ruoka-aineiden pois jättäminen on käytännössä paljon tehokkaampaa, kuin mikään tähän asti tunnettu hoito tai lääke. Jos syön esim. elintarviketta, jossa on E 621, alkaa kohta kudoksia täyttämään, kuin sähkövirta kulkisi kudoksissa, ja alkaa kivulias kirvely, kuumotus, ja nivelkipu." - reumaatikkojen palstalla vuosia sitten -
Itselleni koituu suureksi ongelmaksi laitosruoka, jos joskus joudun sairaalaan. Siellä kun liemijauheet ovat vakituisessa käytössä. En tiedä, saako laitoksissa ruokaa ilman niitä - ja eväitähän voi joku kantaa silloin sinnekin:-) Toinen pulma, mistä en tiedä, liittyy lääkityksiin: esimerkiksi NeoRecormonia en halua saada suoneeni ikinä, sillä siinä on glutamiinihappoa. Anafylaktinen shokki kannattaa estää, jos siitä on odotettavissa. Kukaan muu sitä ei tosin minulle tule kertomaan, sillä kertaakaan asiaa ei ole tutkittu - mistä joku muu voi tietää, onko sille herkistynyt vai ei? Siedätyshoitoihin myöskään en aio ikinä suostua, sillä on mukavaa olla terve, vaikka pienillä ruokarajoituksilla sitten.
Löysin vanhoista sivuistani tällaisen. Kuvaksi haluan laittaa sen viiniköynnöksen, mikä on talvehtinut napapiirillä kukkapenkissä ihan ilman suojaa - satoa siihen ei sentään ole tullut, mutta uusia rönsyjä maasta jo kolmena vuonna ilman mitään erityishoitoa:-)
Reumaatikoilla ja suolistosairailla käytetään usein samoja lääkkeitä, olen huomannut, mutta kuinka moni oikeastaan onkin uusien lääkkeiden koekaniinina? Miksi ei keskityttäisi ruoan parantamiseen ensin? Jo 10 vuoden ajan se on ollut hirivittävän huonoa, jos ei itse ole päässyt valitsemaan... Esimerkiksi teollista d-vitamiinia en voi käyttää - sekin on lääkettä. Mitä vauvoille syötetään, kun tarhoissakaan ei tiedetä, että glutamaatteja ei saa lain mukaan lasten ruokiin laittaa.
Tämä kuvio on tullut jo vuosien aikana tutuksi monen kohdalla, mutta en osaa sanoa, mitä kokeilujen jälkeen on tapahtunut:
"Ylihuomenna olisi sitten pistettävä ensimmäisen kerran yksin kotona. Ensimmäisellä kerralla olin terveydenhoitajalla ja aloitusannoksena terkkari pisti toisen kynän, mikä sattui todella paljon. Toisen sain pistää itse perään, enpä meinannut uskaltaa. Seuraavalla kerralla menikin sitten niin helposti, että olin itekin yllättynyt.
Varsinaista vastetta ei kahden viikon takaisten labratulosten perusteella ollut vielä tullut. Toivon kuitenkin parasta, koska vielä ei ainakaan ole ilmaantunut haittaavia sivareita. Alkaa olla viimeiset vaihtoehdot kokeilussa. Kaikki peruslääkkeet crohniin on taidettu kokeilla tuloksena maksa-arvojen nousu tai sietämättämät sivuvaikutukset. Sinänsä kurjaa kun perussairaus ei ymmärtämäni mukaan ole kai vaikeimmasta päästä. Kroppa ei vaan halua ottaa myrkkyjä vastaan."
Verkkouutisissa kerrottiin, että sairaaloissa tapahtuu aika paljon lääkityksestä johtuvia hoitovirheitä. Vasta nytkö - syksyllä 2003 - suunnitellaan jotain toimia niiden estämiseksi? Tarkoitukseni ei silti ole pelotella - on hyvä tietää asioista jotain, kuin luulla. Varmaan tuo Arstilan kirja kannattaa lukea tarkkaan myös:-).
Liitän tähän yhteyteen pätkän professori Arstilan neuvoja potilaalle kirjasta "Älä luota..."
"Käytännön neuvoja: Pysy hengissä!
1. Olet sairaalassa kasvoton, ellet huolehdi itsestäsi ja itsetunnostasi, pidä "lippu korkealla", vaikka olisit kuinka sairas tahansa. Älä anna hoitohenkilökunnan "potkia sinua päähän".
2. Ota selvää, kuka lääkäri on vastuussa sinun hoidostasi. Onko kukaan?... Jos sinulla on hoidostasi vastaava lääkäri, ota selvää hänen työajoistaan, siitä koska hän on lomalla, koska matkoilla, kuinka usein tulet todennäköisesti hänet tapaamaan. Ota selvää, kuka on hänen sijaisensa.
3. Kysy, miksi eri toimenpiteet sinulle tehdään. Sana "miksi" on tärkeä sana sairaalassa. Pyri saamaan lääkäriltä aina asianmukainen selitys riippumatta siitä, että he usein ovat kovin kiireisiä.
4. Muista, että sinun paras tukesi sairaalassa ovat omat lähimmäisesi, omaisesi ja ystäväsi.
5. Pyydä kopiot kaikista sinuun liittyvistä sairaala-asiakirjoista ja pane ne omaan kansioon... Pidä tarkkaa kirjanpitoa myös saamastasi lääkehoidosta ja lääkkeitten nimistä.
6. Seuraa itse sinusta tehtävien tutkimusten jatkuvuutta... Huolehdi itse siitä, että sinusta otetaan säännöllisin väliajoin samoja laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia.
7. Mikäli sinua kohdellaan törkeästi tai katsot, että saamasi hoito on heikkotasoista, älä pelkää saada tavata osaston ylilääkäriä. Mikäli kohtelu on todella törkeää, kuten usein on asianlaita, sinun kannattaa valittaa saamastasi kohtelusta sairaalan johtavalle lääkärille. Kun menet hänen puheilleen, ota aina mukaasi todistaja, joka ei ole perheenjäsen. Älä koskaan keskustele saamastasi hoidosta ilman puolueettoman todistajan läsnäoloa.
8. Muista, että jokaisessa sairaalassa on potilasasiamies, jonka puoleen voit kääntyä mikäli katsot, että saamasi hoito tai kohtelu ei ole asianmukaista. Potilasasiamiesten taso on kuitenkin varsin vaihteleva. Eräissä sairaaloissa toimii todella motivoituneita ja asiansa osaavia potilasasiamiehiä.
9. Muista, että jokaiseen sairauteen saa nykyä paljon tietoa Internetin kautta. Sinä tai omaisesi saatte tietoa lääketieteellisistä asioista mm. Medline -tiedoston kautta. Muista, että hoitavan lääkärisi tiedot saattavat olla vanhentuneita, uusimmat tiedot saat juuri Internetin avulla. Internetin käyttö on välttämätöntä silloin, kun sairastat jotain Suomessa harvinaista sairautta"
---ei siis ole turhaa ottaa selvää asioista! On reilumpaa myöntää selvästi, että jokin asia on tuntematon, kuin vaieta siksi, että samalla osoittaa tietämättömyytensä. Piittaamatonta välinpitämättömyyttä taas on se, jos ei edes kiinnostu (itselleen vieraasta) asiasta. Uusia asioita tulee päivittäin - meille kaikille - joka tapauksessa... Voisiko lääkäriä vaatia pyytämään samoista digikuvista useamman eri tohtorin lausunnon? Nykytekniikalla kollegoita on helppo konsultoida. Telelääketiede on valmis - onko lääkäri? Ehkä kannattaisi mennä aina sellaiselle lääkärille, jolle systeemit ovat rutiinia.
Et ole mielestäni hankala potilas, vaikka vaadit lausuntoja muiltakin. JOS hän ei halua (=ehdi) varmistaa esim. diagnoosia tai tietoja määräämiensä lisäksi tietysti) lääkkeiden yhteis- tai haittavaikutuksista parilta muulta lääkäriltä, on kyse tyypistä, joka ei ole itsekään varma - JOS taas haluaa, toimii aikailematta, eikä asiakkaan tarvitse turhaan huolehtia asioista, joista hänellä ei edes periaatteessa voi olla tietoa. On myös asioita, joista itse tiedät enemmän kuin kukaan muu ja silloin ne on kerrottava, kaikki.
" ...myös ympäristöperäinen altistuminen erilaisille ravinnon tai muille haittatekijöille voi aiheuttaa vakavia hermoston sairauksia. Monet näistä sairauksista ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voivat johtaa elinikäiseen invaliditeettiin." - Tuomisto ja K. Savolainen -
Sivu on osa suurempaa kokonaisuutta