>
"Olisi mielenkiintoista selvittää, millaiseksi terveyden ja sairauden rajanveto muodostuisi, jos lääkäreiden palkkaus perustuisikin väestön terveenä olemiseen eikä sairastamiseen (Tuomainen)".
Jukka Marniemi: "Vieraiden aineiden i m e y t y m i s e s t ä elimistöön:
Vieraiden aineiden pääsyportteja elimistöön ovat:
- IHO:
Läpäistävä kerros on melko paksu, mikä takaa elimistölle yleisesti ottaen hyvän suojan. On kuitenkin hyvin suuria ainekohtaisia eroja. Paitsi, että aine voi läpäistä ihon sellaisenaan, useat orgaaniset aineet voivat muuttaa ihon kemiallista koostumusta ja siten suuresti lisätä omaa imeytymistään. Tällöin usein solujen kalvokomponentit muuttavat rakennettaan (denaturoituvat), tai kyseinen aine voi suorastaan liuottaa kalvon (esim. kloroformi + metanoli). Rasvaliukoiset, ionisoimattomat (=ilman sähköistä varausta olevat) yhdisteet läpäisevät yleensä ihon helpommin kuin vesiliukoiset, ionisoituneet. Imeytymisnopeuteen vaikuttavat myös lämpötila, verenkierron nopeus ja imeytymisalue. Ihon läpäistyään vieras aine joutuu laskimojen kautta keuhkoverenkiertoon, ja sieltä suureen verenkiertoon ja kaikkialle elimistöön.
- KEUHKOT:
Keuhkojen pinta-ala on suuri (70 neliötä), ja vieraalla aineella on keuhkoissa paljon ohuempi kerros läpäistävänään kuin ihossa. Täten keuhkot ovat vieraille aineille huomattavan helppo tie elimistöön. Aineen rasvaliukoisuus edistää imeytymistä myös keuhkoissa. Yhä useammin vieraat aineet joutuvat elimistöön keuhkojen kautta. Tämä johtuu lisääntyneestä aerosolien käytöstä ja ilman saastumisesta. Keuhkoista imeytyneellä vieraalla aineella on verenkierron kautta suoraan yhteys kaikkialle elimistöön.
- RUOANSULATUSKANAVA:
Suussa ja nielussa ei tapahdu normaalisti merkittävää vieraiden aineiden imeytymistä, elleivät kyseiset aineet kykene muuttamaan limakalvon läpäisykykyä (esim. hapot ja emäkset). Mahalaukusta ja suolistosta imeytyminen on yleensä tehokasta. Edellytyksenä on täälläkin jonkinasteinen rasvaliukoisuus. Aineen happamuus tai emäksisyys samoin kuin ympäristön happamuus vaikuttavat yhdisteiden sähköiseen varausasteeseen ja samalla aineiden liukoisuuteen.
Mahalaukun sisältö on voimakkaasti hapanta (n.pH1) ja ohutsuolen alkuosa lievästi hapanta (pH 5-6), mikä vaikuttaa yhdisteiden sähköiseen varausasteeseen ja siten myös imeytymiseen ruuansulatuskanavan seinämän läpi. Jos aine on sitoutunut johonkin kantajayhdisteeseen kuten esim. asetosalisyylihappo (aspiriini) valkuaisaineeseen, sen imeytyminen vaikeutuu huomattavasti. Ruuansulatuskanavasta vieras aine joutuu porttilaskimon kautta maksaan. Siellä se useimmiten muokkautuu vähemmän myrkylliseen muotoon ennen kulkeutumistaan muualle elimistöön.
JAKAUTUMINEN ELIMISTÖÖN
Elimistössä aine joutuu pian kudosten nestetilaan, jossa veri varsin nopeasti tasoittaa paikalliset pitoisuuserot. Verenkierron mukana aineet (yleensä valkuaisaineisiin sitoutuneina) leviävät kudoksiin ja elimistön eri osiin verenkierron suhteellisesta jakautumisesta ja nopeudesta riippuen. Sähköisesti varautuneiden aineiden imeytyminen kudoksiin on sitä voimakkaampaa, mitä suurempi paine kyseisen kohdan hiussuonissa on. Sähköisesti varautumattomien aineiden siirtymistä eivät rasvasta muodostuneet kalvot kykene estämään, vaan niiden jakautumista säätelee pääasiassa vastaanottavan kudoksen rasvasisältö.
Kun aineen siirto elimistöön lopetetaan, alkaa tapahtua uudelleen järjestäytymistä.
Tasapainot muuttuvat päinvastaisiksi kuin edellä kuvatussa imeytymisvaiheessa: kudoksiin kertynyt aine alkaa vähitellen poistua. Sähköisesti varautumattomilla, rasvaliukoisilla aineilla on selvästi pienempi poistumisnopeus, koska aineen säilymistä säätelee enemmän sen rasvaliukoisuus kuin ympäröivän kudoksen tai nesteen pitoisuus."
"...Herkät yksilöt saavat usein oireita jo selvästi pienemmilläkin annoksilla kuin mitä on hyväksytty päivittäiseksi saantimääräksi. Altistustutkimuksissa olisi tärkeää, että koehenkilöt olisivat ennen tutkimusta lisäaineettomalla ravinnolla, jotta pystyttäisiin luotettavasti selvittämään lisäaineiden vaikutus. Koska osassa tutkimuksia näin ei ole menetelty, on tutkimustulosten arviointi ongelmallista". - Kirjasta Ravintomme lisäaineet -
sivu on osa suurempaa kokonaisuutta
joka kuuluu lainalauseisiin