>
"Lääketide voi luoda omaa kysyntäänsä (Elo 1989). Terveydenhuollossa on yhä enemmän lääkärin aiheuttamaa työtä. Kyse on hoidon sivuvaikutusten hoidosta, osin lääketieteen itsensä luoman epävarmuuden ja -tietoisuuden korjaamisesta (Illich 1976)" - Markku Myllykangas jossain muualla verkossa (juttua ei löytynyt enää) -
Jukka Marniemi: "V i e r a i d e n a i n e i d e n a i n e e n v a i h d u n t a
Haitallisten aineiden muokkautuminen kudoksissa on elimistön välttämätön puolustautumiskeino. Pääperiaatteena on muuttaa aine mahdollisimman vesiliukoiseksi, ja samalla pyrkiä eroon rasvahakuisuudesta (rasva-affiniteetista).
Jos rasvaliukoinen, varaukseton aine sitoutuu valkuaisaineeseen tai varastoituu rasvakudokseen, kuten esim. DDT, niin ilman sen aineenvaihdunnan muuttavaa vaikutusta kestäisi liki sata vuotta, ennen kuin sen pitoisuus elimistössä laskisi puoleen alkuperäisestä. (=puoliintumisaika). Toinen elimistön taipumus on tehdä vieraan yhdisteen molekyylistä suurempi liittämällä siihen paitsi vesiliukoisuutta edistävä myös kokoa kasvattava molekyyli.
Maksa, keuhkot, munuaiset ,iho ja vieläpä keskushermostokin kykenevät muokkaamaan vieraita aineita. Maksa on kuitenkin vierasainemetabolian (aineenvaihdunnan) tärkein kudos.
Vieraiden aineiden kemiallinen muokkautuminen elimistössä tapahtuu yleensä kahdessa vaiheessa:
- vaihe 1, muokattavaan yhdisteeseen syntyy helposti reagoivia ryhmiä.
- vaihe 2, muokattuun yhdisteeseen liittyy jokin uusi aineenvaihdunnan välituote.
Vaiheen 1 reaktio on kemialliselta luonteeltaan usein hapetus (joskus myös pelkistys tai hydrolyysi). Vaiheen 1 jälkeen muodostuneet välituotteet ovat usein vähemmän myrkyllisiä kuin lähtöaine. Tällaista myrkyllisyyden vähenemistä kutsutaan usein detoksikaatioksi. Myrkyllisyys voi joskus myös lisääntyä, jolloin on kyseessä toksikaatio. Vaiheen 1 jälkeiset reagoivat ryhmät liittyvät vaiheessa 2 johonkin aineenvaihdunnan välituotteeseen (esim. aminohappoon, sokeriin, sulfaattiin tai asetaattiin). Vaiheessa 2 aineen vesiliukoisuus kasvaa huomattavasti, jolloin erittyminen nopeutuu, ja samalla myös myrkyllisyys vähenee ratkaisevasti, eli konjugaatiovaihe on varsinainen detoksikaatiovaihe.
Vieraasta aineesta voi siis ensimmäisessä vaiheessa tulla myös aktiivinen välituote, joka toisessa vaiheessa voidaan inaktivoida vesiliukoiseksi aineenvaihduntatuotteeksi ja erittää virtsaan tai sappeen, mutta se voi myös sitoutua kudoksen makromolekyyleihin, ja aiheuttaa edelleen kodosvaurion (=eräs syövän syntyteoria).
Sappeen erittyneet vieraat aineet poistuvat elimistöstä suoliston kautta ulosteiden mukana. Aktiivista erittymistä sappeen tapahtuu yleensä negatiivisesti varautuneille yhdisteille, joiden molekyylipaino on yli 300 ja jotka ovat sitoutuneet veren valkuaisaineisiin. Joidenkin aineiden erittyminen sappeen lisääntyy yhdisteen koon kasvaessa. Osa suolistoon jo eritettyä jätettä voi kuitenkin imeytyä uudelleen suoliston limakalvon läpi porttilaskimoon ja sitä kautta maksaan. Tämä enterohepaattinen kierto voi toistua useitakin kertoja samalle aineelle.
- Erittyminen virtsaan:
Munuaisissa eritettävät vieraat aineet suodattuvat verestä primaarivirtsaan, josta osa vielä imeytyy takaisin elimistöön. Tällaisessa imeytymisessä munuaistiehyissä tapahtuu aineiden passiivista ja aktiivista siirtoa. Rasvaliukoiset aineet imeytyvät helposti takaisin munuaistiehyiden kalvojen läpi, kun taas vesiliukoiset yhdisteet jäävät virtsaan. Vahvojen happojen ja emästen siirto tapahtuu munuaistiehyissä energiaa kuluttavien erikoistuneiden pumppu- ja kuljetusmekanismien avulla. Valkuaisaineisiin sitoutuneilla aineilla tapahtuu vain vähän virtsaan erittymistä.
- Erittyminen keuhkojen kautta:
Uloshengitysilmaan erittyvät lähestulkoon kaikki haihtuvat yhdisteet vesihöyrytislauksen periaatteella. Mitä suurempi aineen höyrynpaine on eli mitä haihtuvampi se on, sitä enemmän sitä erittyy elimistöstä hengityksen mukana.
- Mahan sisältöön erittyy monia orgaanisia emäksiä, koska niillä on vahva sähköinen varaus mahan happamessa sisällössä, eivätkä ne näin olen pysty imeytymään takaisin mahan limakalvon lävitse.
- Äidinmaito on hyvin merkittävä eritysreitti muutamien aineiden kohdalla. Tätä kautta aikuista vastustuskyvyttömämpi imeväisikäinen saattaa joutua alttiiksi monille vieraille aineille kuten esim. etanoli, aspiriini, barbituraatit, morfiini, nikotiini, DDT, PCB ja tetrasykliini.
- Muita eritysreittejä ovat mm. hiki ja suolen sisältöön ilman sappea erittyminen. Vieraita aineita voi lisäksi kertyä kudoksiin, joista ne vapautuvat kudoksen tuhoutuessa. Tällaisia kudoksia ovat esim. luu, kynnet ja hiukset, johon mm. tunnettu ympäristömyrkky metyylielohopea kertyy."
" ...Szasz sanoo osuvasti, että elämme terapeuttisen valtion aikakautta, jonka moraalisen fasismin ydin on se, että ihmisiltä viedään terveyden nimissä heidän vapautensa ohjata itse omaa elämäänsä. Niin kutsutut terveysarvot ovat korvanneet vapautemme ja moraaliset arvostuksemme. Olemme uhranneet vapauden terveyden alttarilla. Meidän aikamme hallitsevin oppi on oppi medikalisaatiosta. - Jyri Puhakainen -
sivu on osa suurempaa kokonaisuutta
joka kuuluu lainalauseisiin