>
"...Tuoreet epidemiat Espanjassa ja Yhdysvalloissa osoittavat myös, että ympäristöstä löytyy jatkuvasti lisää yllättäviäkin aivojen terveyttä vaarantavia aineita. Paras tapa, jolla niitä vastaan voidaan suojautua, on korkeatasoinen tutkimus. Se auttaa entistä paremmin ymmärtämään aivojen toimintaa ja herkkyyttä ympäristön toksisille tekijöille" - J.Tuomisto ja K. Savolainen -
Jukka Marniemen teksti jatkuu:
"R a v i n n o n ja v e d e n k e m i a l l i n e n s a a s t u m i n e n
Ravinnon saasteet voidaan jakaa biologisiin ja kemiallisiin sen mukaan, ovatko ne elollisten pieneliöitten aiheuttamia vai tarkoitetaanko elimistölle vieraitten aineitten aiheuttamaa kemiallista saastumista.
Ravinnon biologinen saastuminen on jo kauan ollut tunnettua, mutta varsinaiseksi saastumiseksi sanan nykyisessä merkityksessä ei bakteerien, bakteerien eritteiden eli toksiinien, viruksien, alkueläinten, monisoluisten loiseläinten ja homeiden aiheuttamaa elintarvikkeiden pilaantumista yleensä kutsuta. Tässäkin yhteydessä keskitytään pääasiassa ravinnon ja veden kemialliseen saastumiseen.
Ravinnon kemiallista saastumista aiheuttavat aineet ovat joko elintarvikkeisiin tahattomasti joutuneita jäteaineita tai joissakin tapauksissa niitä voivat olla myös sellaiset elintarvikkeisiin tietyn tahtoen lisätyt lisäaineet, joiden kohdalla ei ole noudatettu lainsäädäntöä.
1. Epäorgaanisia yhdisteitä, joita joissakin yhteyksissä voidaan pitää ravinnon saasteina, ovat:
- Antimoni: Sitä saattaa joutua elintarvikkeisiin mm. epäpuhtaista emaliastioista.
- Arseeni (arsenikki) on tunnettu voimakkaana myrkkynä. Sitä saattaa olla luontaisesti maaperässä niin suuria pitoisuuksia, että juomavesi saattaa aiheuttaa myrkytyksiä (teksti vuodelta 1984). Yleensä kuitenkin elintarvikkeiden saastuminen arseenilla on johtunut ihmisen toiminnan huolimattomuudesta ja virheistä, esim. arseenin vapautuminen puunkyllästysaineista sekä epäpuhtaan fosfaatin käyttäminen ovat aiheuttaneet myrkytystapauksia.
- Bariumin vesiliukoiset suolat kloridi ja karbonaatti ovat hyvin vahvoja myrkkyjä, joita on käytetty mm. tuholaisjyrsijöiden torjuntaan.
- Fluoridit ovat voimakkaita solumyrkkyjä, joita on joskus käytetty jopa hyönteis- ja rotanmyrkkyinä. Fluorilla on hammaskariesta estävä vaikutus, jonka vuoksi sitä on suositeltu lisättävän vesijohtoveteen. Fluorin saanti tulisi ratkaista kuitenkin muilla tavoin kuin pakkojuottamalla sitä kaikille välttämättömässä juomavedessä.
- Kuparia joutuu elintarvikkeisiin haitallisia määriä yleensä happamia elintarvikeita sisältävistä, huonosti tinatuista kupariastioista. Metallinen kupari ei sinänsä ole niin myrkyllinen kuin monet sen suolat.
- Nitraatteja ja nitriittejä käytetään lisäaineina joissakin liha- ja kalatuotteissa. Näistä sukulaisaineista nitriitti on myrkyllisempi ihmiselle, ja sen aiheuttamia myrkytystapauksia on todettu mm. pikkulapsissa, jotka ovat syöneet liian vahvasti nitraatilla lannoitetussa maassa kasvanutta pinaattia. Ihmisen huolimattomasti käsittelemät nitraattijätteet ovat saastuttaneet myös pohjavesiä. Bakteeritoiminta muuttaa nitraatin ihmisen suolistossa nitriitiksi. Viime aikoina nitriitteihin on yhä enemmän kiinitetty huomiota elintarvikehygieniassa. Niistä voi valkuaisaineiden kanssa määrätyissä oloissa muodostua nitrosamiineja, joiden on todettu olevan vahvoja karsinogeenejä. Tämän johdosta nitriitin käyttöä elintarvikkeiden lisäaineena pitäisi karttaa.
- Sinkkiä ja tinaa voi joutua elintarvikkeisiin pääasiassa säilyketölkeistä: tästä aiheutuneita myrkytystapauksia on todettu.
- Seleeniä käytetään kotieläinten lihasrappeutumataudin ennaltaehkäisynä ja hoitona. On mahdollista, että syötäessä liian nopeasti seleenikäsittelyn jälkeen teurastetun eläimen lihaa liian suuria seleenimääriä joutuu ihmiselimistöön.
sivu on osa suurempaa kokonaisuutta