"Lääketeollisuus on onnistunut valjastamaan myös potilasjärjestöt ja median asiamiehikseen. Ahonen muistaa, miten lääkeyrityksen järjestämän "kipuillan" jälkeen alueen valtalehti kehotti lukijoitaan vaihtamaan särkylääkkeensä tuolloin uusiin kipulääkkeisiin koksibeihin. - Verkkouutisissa -
Suolistotulehduksista sanotaan sairaiden parissa, että ne eivät koskaan parane. Todellakin: parantavaa lääkettä ei ole, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vaivasta silti voi parantua! Monikin tuntee sellaisia tapauksia. Väite on varmaankin iskostettu aluevastaavien koulutuksesta, josta se sitten on levinnyt sairaiden pariin. Sellainen pitäisi jollakin konstilla kumota, sillä on väärin tuomita ketään "elinkautiseen" ja viedä häneltä toivo paremmasta tulevaisuudesta: lääkäri voisi sentään sanoa, että sopivalla ruokavaliolla, levolla ja sopivalla lääkityksellä tauti voidaan usein saada oireettomaksi. Itsekin tunnen hyvin yhden parantuneen - Hän halusi tekstinsä verkkoon muidenkin nähtäväksi. Muita vastaavanlaisia kokemuksia on monta. Niistä yhteenvetona ihmettelen, miten on mahdollista, että uudet sairaat eivät saa tietoa ainakaan sopivammasta ruoasta. Lasten allergioiden kohdalla on todettu, että allergian aikana on aina kysymys myös suolitulehduksesta. Silti suolitaudin diagnoosin saanut ei pääse allergiatesteihin. Moni löytää onneksi aiheuttajat ihan itse. Tosiaan, allergiatestit eivät näytä läheskään kaikkea, koska markkereita ei ole olemassa, mutta jos edes jokin ainesosa pystytään poistamaan, auttaa se voinnin paranemisessa, sillä allergia aiheuttaa tulehdusta suolistoon.
- Kovin moni lääkäri ei usko, että juuri tavallinen puhdas ruoka on auttanut paranemaan - niin, että enää tarvita lääkäriäkään. Oireettomat ihmettelevät, pitäisikö sinne tohtorille mennä, maksaa kalliit maksut epämiellyttävistä tutkimuksista - pelkästään jutustelun takia? Ei sellaista tule tapahtumaan!
- Millä keinolla kukaan saa ikinä tietää parantuneista tapauksista? Olen varma, että sellaisia on enemmänkin, mutta yhtä varma siitä, että he kiertävät lääkärit kaukaa... En halua romuttaa kenenkään uskoa lääketieteeseen, mutta nyt koululääketiede jättää ainakin suolistosairaat oman onnensa nojaan. Siihen on uuden sairaan täytynyt tottua jo kauan aikaa.
- Nykyaikana ei muka osata hoitaa tauteja, joihin ei muka löydetä mitään syytä! Tämä sairaan on uskottava joka kontrollikäynnillä, vaikka ruokaa syödään joka päivä - se VOISI samalla olla avain parempaan oloon, jos joku vähänkin opastaisi. Ravitsemusterapeutit kertovat vain sen, mitä "ylempää" käsketään:-(
Oikeastaan tässä onkin kysymys tiedosta tai sen puutteesta - minne se jää, kun oireettomien kokemukset eivät saavuta lääkärikuntaa? Lääkäreiden ja ravitsemusasiantuntijoiden koulutuksessakaan ei tapahdu mitään kehitystä, jos tietoja ei kerätä eikä uusia menetelmiä uusilla sairailla edes kokeilla. Ruoka ja lääkkeet kuuluvat ympäristötekijöihin siinä missä elämäntavat, hengitetty ilma, lämpötilat ym. Niistä kertoo sivuillani oleva linkki "puutostaudista".
Oireettomalla suolistodiagnosoidulla on ongelmana sairaskertomuksessa oleva tieto taudista: yhteiskunnan erilaisissa kilpailutilanteissa ei voikaan edetä terveiden tapaan. Sitäpaisti kaikki leikatutkaan eivät pysty entiseen työhänsä ja silti leikkausta suositellaan ennen kuin mitään ruokavaliomuutoksia! Monelle alalle ei "suolistovaivaisia" oteta edes koulutukseen! Ne mielletään parantumattomiksi sairauksiksi, vaikka mielestäni on kysymys alunperinkin väärin hoidetusta ryhmästä potilaita: usein niistä, jotka sairastuivat johonkin muuhuun vaivaan määrätyn antibioottikuurin jälkeen eikä elimistön omat systeemit pystyneet vääränlaisen ravitsemuksen ja muiden tottumusten takia korjaamaan tilannetta. Jos potilas ei itse tajua tuota, muuttuu hänen rooli automaattisesti: vakuutuksiakaan ei saa, jos on saanut diagnoosin. Tosin hyvätkään akuutuksetkaan eivät auta, jos kuvittelee, että vaiva voitaisiin parantaa pelkillä lääkkeillä.
Pykälä paperilla on siis kapulana rattaassa AINA... Voiko tautijaksoa saada sieltä ikinä pois? Entä sitten, jos tauti puhkeaakin vasta siinä vaiheessa, kun on jo ammatissa? Koulutetaanko sairas uudelleen Kelan kustannuksella toisenlaiseen tehtävään - millaiseen? Entä se sairas, joka tuli oireettomaksi, mutta joutui aikoinaan sairauden vuoksi jättämään työnsä - miten pääsee takaisin? Entä ne, jotka saivat peruuttamattomia vahinkoja elimistöönsä erilaisista kokeiluista tai jotka luovuttivat kokonaan?
Olen ihmetellyt sitä, kuinka paljon erilaisia lääkkeitä sairas "joutuu" yhtaikaa syömään, vaikka tiedetään, ettei kukaan voi tietää niiden yhteisvaikutusta - varsinkin kun se on olemassa myös syödyn ruoan kanssa! Esimerkiksi arominvahventeissa on suolahapon eritystä lisäävää glutamiinihappoa. Suuri osa suolisairaista muuten syö yhtaikaa lääkettä närästyksen estoon, mutta monelleko määrätään samaan aikaan suolahapon erityksen puutteeseen käytettävää lääkettä, Hypochyliniä? Tyhmäähän se olisikin, mutta ihan yhtä tyhmää on syödä sitä sapuskan mukana. No, sitähän lääkäri ei koskaan sano, vaikka ajattelisikin, sillä lääkäri ei ole kenekään "tuomari". Nurinkurista, sillä tavallaan hänen diagnoosi juuri "tuomitsee" potilaan tuohon asemaan...
Tämän tästä lehdissä näkee omituisia kommentteja asioista, jotka ovat kuluttajan omien valintojen kysymyksiä, eikä kenenkään muun. Samasta asiasta voidaan syyttää myös lääkäreitä siinä, että ottavat kantaa esimerkiksi siihen, jaksaako potilas tehdä itse ruokaa vai ei. Monikin ehkä tekisi mitä vain, jos jaksaisi, mutta sairaan voimat ovat monesti siinä vaiheessa olemattomat, varsinkin ihan uuden asian opettelemiseen. Vai mitä sanot tuosta - kirjoittajasta minulla ei ole nyt tietoa:
"Paluuta entiseen, yksinkertaiseen ruokakulttuuriin ei ole. Ihmiset ovat entistä kiireisempiä ja mukavuudenhaluisempia ja haluavat kokeilla erilaisia ruokia halvalla. Kaikki eivät enää myöskään syö samaa ruokaa, vaan ruokatavat ovat pirstoutumassa kuten yhteiskunta muutenkin. Länsimaisen ihmisen ruokkiminen ei enää onnistu ilman massiivista ruokateollisuutta, pitkiä tuotantoketjuja ja vuorta kummallisen nimisiä aineita. Ruoka muuttuu yhä enemmän huipputeknologiaksi ja arvoitukseksi, ja tuoteselosteet voivat pidetä entisestään...." -Hesarissa -
sivu on osa suurempaa kokonaisuutta
