Opin luottamaan tekemiini valintoihin ja matkaan, joka jatkuu uusilla valinnoilla. - Anja Kulovesi -

"Sairastuin CU.aan vuonna 1983 ja lääkärin suosituksesta jätin maidon ruokavaliostani pois, koska se ärsytti suolta jonkin verran. Olen ollut siis maidotta tuosta ajasta lähtien, mitä nyt muutaman kerran olen jossain vaiheessa kokeillut, mutta elimistö ei enää ole sietänyt maitoa ollenkaan, vaan heti on pukannut ripulia, jopa Hyla-maidosta!

Nyt innostuin kokeilemaan luomumaitoa muutamia kuukausia sitten ja hämmästyksekseni huomasin, että hyvin tuntuu sopivan! Nyt olen siis juonut sitä joitakin aikoja ja suolisto on ollut todella hyvässä kunnossa!

Onko kenelläkään muulla samantapaisia kokemuksia luomumaidosta? - 26.1.2003 pulinoissa -

 

Pepelle on myös selvinnyt käsitys sairauksista, ihmisen "kehityksestä" ja lääketieteen osuudesta niissä. On hyvä, että saamme aikaan keskustelua - ilman niitä mitään kehitystä ei voi meidän aikana tapahtua! Pepen sanoja lainatakseni:"

"Mun mielestäni tässä systeemissä on  myös yksi erittäin suuri puutteellisuus. Jos olen sairas ja kieltäydyn lääkärin määräämistä lääkkeistä, on se lekureiden mielestä sama kuin kieltäytyisin hoidosta. Jos mä kysyn niiltä, että onko varmaa, että mä paranen noilla lääkkeillä, niin saan yleensä vastaukseks, että ei sitä voi sanoo! Mun mielestä on parempi, jos mä hoidan itseäni kokonaisvaltaisesti paremmilla ja kestävämpään kehitykseen johtavilla hoitomenetelmillä, mutta lääkäri ei hyväksy tätä. On se kumma, että tällaista ei voida hyväksyä, vaikka näytöt puhuisivat puolestaan ja vielä se, että lääkäri on se henkilö joka päättää työkyvyttömyydestä.

Yleensä lääketieteestä puhuttaessa korostetaan tieteellisiä näkökantoja ja  lääkkeiltäkin vaaditaan aika pitkiä ja mittavia tutkimuksia ja testejä. Eikö tiede ole kuitenkin vaan tietämistä, eikä siis sen kummempaa, miksi siitä on tehty jotakin niin hienon oloista? Siis tietääkseen jotakin, on kaiketikkin ensin oletettava jotakin ja sen jälkeen tutkitaan ja kokeillaan voisikohan kenties niin olla. Eli todellinen tiedehän perustuu aina viimekädessä kokemukseen, ilman kokemusta ei siis voida oikeesti tietää mitään, ainoastaan voidaan olettaa. Luontainen lääketiede perustuu ihmisten vuosituhansia vanhoihin kokeiluihin ja kokemuksiin, eli luontaislääkkeethän ovat todellisen tieteellisten tutkimusten ja kokeiden läpikäyneitä aineita."

 

Ruokavalio on askarruttanut häntäkin koko sairauden ajan (cu -83). Hän on kokeillut eri  ruokavalioita ja nykyään katsoo tarkkaan, mitä suuhunsa laittaa.

"Voi kun olis silloin alussa ollut tällaisia mahdollisuuksia, ei ehkä tarvitsisi tänään kärsiä näistä liitännäissairauksista!  Te jotka ootte vasta alkutaipaleella näiden juttujen kanssa, niin ottakaa kuulkaa tosissanne nää jutut, niin ei tarvitse sitten katua vanhempana."

 

Pepen kirjoitus elämästä yleensä tekisi mieli tulostaa jokaisen potilaan mukaan lääkärille viemiseksi. Ei kaikki uskalla sanoa, mitä ajattelee... vaikka elämästä on kysymys, siitä asiakkaan omasta, ainokaisesta, jossa lääkärin rooli täytyisi olla vähän niin kuin tulkki latinan ja selkokielen välillä...  Kiitos luvasta lainata tekstejäsi, ajatuksesi, tänne. Juttu on niin hyvin kirjoitettu, että en raaski sitä pätkiä, enkä halua ottaa kontolleni sitä, että joku tajuaisi sen väärin, jos muuttelen sitä:

 

"Siis oletko löytänyt hyvän keinon toipua sairaudestasi? Miksi et kertoisi yksityiskohtaisesti siitä muille sairaille? Luuletko menettäväsi jotakin, jos kertoisit? Mä olen tän pitkän ja kivisen tien aikana oppinut vihdoinkin tajuamaan sellasen pienen asian, että henkisen ja hengellisen alueen jutut lisääntyy ainoastaan antamalla pois. Siis jakamalla kaikki, voi saada lisää. Ei siis niin kuin mä olen aina käsittänyt, että mulle mulle vaan kaikki! Mun omahyväisyyteni ja itsekeskeisyyteni on  johtanut mut kuoleman porteille ihan konkreettisesti, enkä mä sinne enää halua. Ymmärrän ettei luoja luonut mua tänne tuhoamaan itteeni, siks mä olen tänään valmis ottaan vastaan kaikki mitä tarjotaan, ja haluan myös jakaa ne toisten kanssa! On se vaan mukavaa katella omaa elämäänsä taaksepäin, ja naureskella omalle typeryydelleen! Mun menneisyyteni ei ole mulle enään taakkana, päinvastoin, se on mun elämäni  suurin voimavara.

Mä ajattelen tästä CU:sta niin, että tää on kans väärin eletyn elämän tulosta ja ainoo tapa pärjätä tän kanssa on alkaa muuttaa elämäänsä ja itteensä. Mä en oikein usko noihin koululääketieteen juttuihin, koska niiden motiivina on usein poistaa oireet (yleensä tämä tapahtuu "napsimalla" pillereitä), että potilas voipi sitten taas jatkaa väärää elämää, ihan niin kuin ennenkin. Mulla on sellainen ajatus, että immeinen on ottanut vähän liikaa valtuuksia täällä maan päällä, siis asettunut osittain Jumalan asemaan ja siitä johtuu monet vaikeudet.

Ajatellaampas tätä ruoka-juttuakin. Täällä maan päällähän on ollut maailman sivu kaikki tarpeellinen valmiina ihmiselle, sen kun rouskuttelee vaan ja nauttii elämästään, mutta ei se ole kelvannut meille. On täytnyt alkaa "jalostaan","kehittään" ym. ym., no näistä voikin olla sitten montaa mieltä, mikä on oikein mikä väärin? Miks sitten meidän pitää niin kauheesti pyrkiä muuttaan olemassa olevaa, miks meille ei riitä se mitä meillä on? Siinä se taitaa ollakkin, ihmisen omahyväisyys, itsekeskeisyys, ahneus jne. Kaikki edellämainitut ja vielä monet muut luonteenvirheellisyydet (kuoleman synnit) ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat jatkossakin kaikki ihmisten vaikeudet täällä maan päällä. Mä olen kovien kokemusteni kautta löytänyt jotakin sellaista, mistä en ennen osannut edes kuvitellakkaan, ja sitä haluan jatkossakin ja olen myös valmis siitä muille kertomaan.

Muuten, tosta siideristä ja muista "huimausaineista". Mä olen sitä mieltä, että terve ihminen ei tarvi mitään tollasia aineita. Ei mulla niitä mitään vastaan ole, mutta olen sitä mieltä, että esim. suomalaiset käyttää niitä vapautuakseen, rentoutuakseen, päästäkseen irti arjesta, ym. Käsittääkseni ihminen voi rentoutua, vapautua ja tehdä kaikkee muutakin,  jos siis on tunne- ja sielunelämältään terve, ihan ilman noita aineitakin."

 

Koululääketieteen olisi aika yhdistää voimavarat ja tunnustaa voimattomuutensa - ainakin kun kyseessä on parantumattomiksi sairaudeksi luokiteltu asia. Itse tunnen tapauksen, joka ON parantunut CU:sta. Tähystäneen lääkärin sanoja lainatakseni "Jos ei papereissa lukisi, ei mistään voisi päätellä, että täällä olisi ikinä mitään tautia ollutkaan!". Olisiko tauti voinut kaikota lyhyemmässä ajassa - hänellä siihen meni vuosia, alussa Salazopyriinin ja sopivan ruoan ja riittävän levon avulla, sen jälkeen täysin ilman lääkkeitä! Mukavaa, että rakentavaa keskustelua syntyy aiheesta, vaikka se ei ketään ilahdutakaan. "Tiedeuskovaisuus" on sokaissut ihmiset näkemästä tosiasioita. Tässä Pepen sanoilla:

"Oletko miettinyt miten paljon vanhempi on luontainen lääketiede, verrattuna koululääketieteeseen? Siis ihmisethän ovat hoitaneet itseään luontaisilla  menetelmillä jo vuosituhansia hyvin tuloksin ja koululääketieteen lääkkeetkin olivat aikanaan peräisin luonnosta. Vasta muutaman vuosikymmenen ajan on valmistettu synteettisiä lääkkeitä. Johtuen kaiketikkin siitä, että lääkkeiden määrät kasvoivat jossakin vaiheessa sellaisiin mittasuhteisiin, ettei niiden valmistaminen luontaisista aineista ollut mahdollista, tai sitten niistä ei irronnut riittävää katetta. Vasta tän koululääketieteen ja lääkebisneksen myötä on systeemi mennyt ihan vituralleen! Ihmiset syö aivan hirvittäviä määriä lääkkeitä tänä päivänä, enkä voi uskoa siitä olevan mitään hyvää seurausta, päin vastoin. Tällanen rahaan ja muuhun krääsään perustuva elämäntapa, mitä tää länsimainen  "markkinatalous" (lue kapitalismi) nykyään on, ei voi johtaa muuhun kuin ihmisten sairastumiseen.

Sairaudet on kyllä erittäin tarpeellisia, koska niiden kautta ovat jotkut löytäneet aivan uusia näkemyksiä elämälleen. Kuten sanotaan  "Sairaudella on sanoma", pitää mun mielestä erittäin hyvin paikkansa, siis kannattaa kuunnella itseänsä ja sairauttaan, sen kautta voi oppia jotakin hyvinkin arvokasta. Tää nykyinen systeemi, jossa haetaan lääkärisedältä pilleri joka vaivaan, estää useimmissa tapauksissa ihmistä kuuntelemasta itseänsä. Lääkkeiden avulla saadaan oireet hellittämään ja pidettyä työkykyä yllä, että ihmispoloinen voi jatkaa luonnotonta ja itselleen vahingollista elmämäänsä, kunnes polttaa itsensä loppuun totaalisesti. Mä en enää ainakaan luota pätkääkään siihen, mitä lekuri mulle yrittää tyrkyttää. Mä haluan kantaa vastuun omasta elämästäni ihan itse, en anna sitä minkään lekurin hoiviin, se kun ei sitä edes pysyisi kantamaankaan."

 

Toisessa yhteydessä keskusteltiin täydentävistä hoidoista ja Pepe kysyi:

"Vaivaako sua myös, jos joku kertoo saaneensa apua jostakin lääkärin määrääämästä lääkkeestä? Onko sekin sun mielestä mainostamista? Miks ei ole?"

 

Tuohon löysin hyvän vastauksen Jyri Puhakaisen kirjasta Persoonan kieltäjät. Lainaukset ovat eri kohdista, joten älä yhdistele niitä:

"Koska ihmiselämän tärkeimmäksi arvoksi on lääketieteen aikakaudella asetettu terveys eikä vapaus, on selvää, että prosessin selvimmät ilmenemismuodot tulevat esiin lääketieteessä ja sitä lähellä olevassa tutkimusalueissa sekä niiden sovellutuksissa. Lääketieteelliselle asiantuntemukselle annetaan holhoava ja kontrolloiva asema lähes kaikessa, mikä koskee ihmistä."

 

Nythän lääketiede etsii vain patentoitavissa olevia hoitomuotoja... Ennaltaehkäisy ei kiinnosta enää niin kuin 100 vuotta sitten... Kilpailijat (linkki on myös vinkki uusille markkinoille - kysyntää voisi olla:-) halutaan pitää loitolla.

 

"...Me luovutamme ruumiimme ja mielemme valtiolle ja lääketieteellisen instituutioiden edustajille ja pidämme ihmisen kykyä ohjata elämäänsä olennaisesti heikentyneenä. Medikalisaation aikakaudella tämän seuraus on se, että samaistamme hyveen ja hyvän elämän terveyteen ja luotamme tiedemiehiin, lääkäreihin, psykiatreihin ja terapeutteihin terveen elämän suojelijoina. Luottamus on luonteeltaan samanlaista, kuin se, että papit ja muut kirkonmiehet välittivät aikaisemmin ihmisen suhdetta Jumalaan ja suojelivat ihmisten sielua..."

 

Itse jatkoin siihen, että "Tuo luottamus on niin yleistä, että itse ajattelevia - ja tuntevia - yksilöitä voidaan pitää jopa poikkeuksina. Nykyään lehdet ovat täynnä mainoksia terveysvaikutteisista elintarvikkeista. Miksi perusasiat pitää opetella lääkärikoulussa?..." Se kun perustuu vain lääkehoitoon.

Esimerkkejä vaarallisesta tiedon panttaamisesta on mm. siinä, kun käsikauppatavarana myydään ripulilääkettä (Imodium), jonka haittavaikutuksena lukee Pharmaca Fennicassa "Varovaisuutta on noudatettava akutisoituneessa ulseratiivisessa koliitissa, sillä suoliston toimintaa hidastavat lääkkeet saattavat aiheuttaa toksisen megakolonin ilmaantumisen." Se on hengenvaarallinen myrkytystila, mutta moni popsii lääkettä, kokeilumielessä.

TIETO siis on kauppatavaraa, eikä potilaalle anneta sitä, vaikka hänhän sen riskin lopulta ottaa, ja maksaakin lääkkeet!

Tietävä ihminen on uhka markkinoille. Miten kävisi, jos lääkäreitä koulutettaisiin yhtä paljon kuin esimerkiksi merkonomeja?

 

Pepellä on kokemusta laajemmastikin sairaan hoidosta ja siitä, miten ihminen on enää pelkkä pelinappula tässä systeemissä.

Itsekin ihmettelen potilasyhdistyksen roolia sairaan ihmisen umpikujissa. Ei yhdistys ottanut kantaa asiaan... surullista, eikö? Mutta jos joku muu taho auttaisi sairasta - mikä? Tyhmiä kysymyksiä saa esittää rauhassa, kun kukaan ei niitä kuule.

 

"... Sairaus aiheuttaa miltei aina enemmän tai vähemmän voimakkaan happamuustilan (asidoosin). Sen oireita ovat esimerkiksi nesteen kertymisestä johtuvat turvotukset, poikkeuksellisen alhainen verenpaine, unettomuus, tulehdukset nivelissä, kova tai pahanhajuinen uloste, nielemisvaikeudet ja hampaiden arkuus etikalle ja happamille hedelmille. Happamoituminen johtuu maksan, munuaisten tai lisämunuaisten toiminnan heikkenemisestä, jonka syynä voi olla esimerkiksi vääränlainen ruoka, liikapaino tai aliravitsemus." -Susanna Ehdinin kirjasta "Itsensä parantava ihminen"-

 

  

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta

Sivun alkuun