< Tiedän, että ikävien tapahtumien merkitys kirkastuu ajan myötä. - Anja Kulovesi - >

"Linkit oli todella hyviä ja teksti sai miettimään asioita. Ennen kuin tauti nimettiin Crohniksi, lääkäri oli sitä mieltä, että se oli allergiaa, joka johtuu väri- ja lisäaineista!!!! Kauan olen etsinyt tuota Ravintomme lisäaineet -kirjaa ja ...nyt sen löysin (tilauslomake) Kiitos!" - 19.1.2001 "Kauan etsinyt" kirjoitti C&C-pulinoissa -

Kroonisia suolistosairauksia ei luultavasti tunneta ravitsemusterapeuttien koulutuksessa tai sitten niiden koulutus ei ole ajan tasalla. En halua syyttää ketään erityisesti, vaikka puhun ikävästä kokemuksesta. Ravitsemusterapeuttien yhdistyksestä voitte kysellä tietämystä tänään. Toivottavasti ovat viisaampia, kuin viime vuosituhannen lopussa!  Silloin ei  - edes parin viikon miettimisajan jälkeen  - löytynyt minkäänlaisia ohjeita. Sairaan kun on syötävä jotain joka päivä... eikä mikään tunnu sopivan! Tietoa olisi ollut saatavilla myös Gastrolabin sivuilla kauan sitten, mutta silloin minulla ei ollut internetyhteyttä. Ihmettelen yhä, miksi ravitsemusterapeuttini ei voinut kertoa samoja asioita, kun niitä erikseen kysyin ja kun tietoa olisi ollut saatavilla. Näyttää siltä, ettei se kulje sairasbyrokratiassa. Tai sitten sitä ei viitsinyt kukaan edes ottaa selville...?  Suolistosairaiden lehdessä ei kerrota myöskään ruokavalioista, vaikka niistä on paljonkin myönteisiä kokemuksia. Olisi edes seuraava pätkä siellä, mutta en ole vieläkään nähnyt:

Lainalause Gastrolabin sivuilta, gastrolääkäri Hans Björknasin kirjoittamaa tekstiä:

"Maidoton ruokavalio saattaa olla eduksi; noin yksi viidestä potilaasta kokee oireitten selvästi helpottuneen kun tavallinen maito on jätetty pois ruokavaliosta. Sen sijaan potilaat yleensä voivat käyttää muita maitotuotteita, kuten piimää, viiliä, jogurttia ja juustoa, mikä onkin tärkeää riittävän kalkin saannin kannalta."

En malta olla lisäämättä tuohon tätä ihan päivänselvää syytä, miksi on noin: kun kaikissa tavallisissa tuotteissa on tietty varoaika, on se (puoliintumisaika) hapatetuissa tuotteissa ja juustoissa jo pienentynyt niin paljon, ettei aiheuta myrkytysoireita. Luomumaidossa noita jäämiä ei ole ja siksi se onkin usein sopinut myös niille, joilla ei ole laktoosi-intoleranssia. Sama juttu hapankaalen ja pakasteiden kohdalla - tavallisessa tuoreessa tuotteessa voi jäämiä olla lukematon määrä, ei voi tietää, ainoastaan luottaa siihen, että tuottaja on käsittänyt asiat oikein ja noudattanut ohjeita ja että viranomainenkin, joka niitä sietokynnyksiä laatii, on huomuoinut tarpeeksi monta seikkaa - tosin sairaathan ei valita ruoasta eikä sitä usko lääkärikään, kun ilmoittaa myrkytysoireesta:-(

"Crohnin taudissa on muutaman tutkimuksen perusteella todettu olevan edullista rajoittaa sokerin käyttöä. Rajoituksen ei tarvitse olla kovin ankara: riittää, kun jätetään makeiset ja näkyvä sokeri pois. Siis hedelmä suklaapatukan sijasta välipalana! On myös viitteitä siitä, että kaikenlainen pikaruoka ei olisi hyväksi - tavallinen kunnollinen kotiruoka on ilmeisesti kaikkein paras ruokavalio. Varsinkin Crohnin taudissa saattaa suolitulehduksen ja myös leikkaushoidon jäljiltä esiintyä ahtaita kohtia suolistossa. Tällöin ruoka on pureskeltava erittäin hyvin. Lisäksi on vältettävä sellaisia ruokia (esim. sitkeä liha), joista voi joutua liian iso pala suoleen. Kuivatut hedelmät (esim. rusinat), jotka kokonaisina nieltyinä laajenevat voimakkaasti mahalaukussa ja suolistosta, saattavat aiheuttaa tukosta. Ruokavaliossa on kuitenkin paljon yksilöllisiä piirteitä. Jos potilas jossakin taudin vaiheessa huomaa, että jokin ruokalaji aiheuttaa vaivoja, voi kyseisen ruokalajin toki jättää pois."

 

On väärin sanoa potilaalle, että ruokavaliolla ei ole mitään merkitystä! Teidänhän - kirjoitan tätä ravitsemustarapeutille - juuri tulisi auttaa häntä selvittämään, mikä on hyvä, mikä huono ja etsiä yhdessä syitä, eikä jättää yksin ongelman kanssa vain siksi, ettei viralliset suositukset tunne asioita. Ymmärrän kyllä sen, että ohjeet tulevat ylempää. Toisaalta niihin olisi enemmän uskomista, jos suolistosairaiden joukossa olisi lääkäreitä... Ehkä niitä ei ole? Onhan olemassa paljon uusiakin vaivoja, joiden "hoito" vaatii kokemusta,  mm. osteoporoosi (mukamas "liitännäinen") tai selkärankareuma,  Mistä nuo taudit tulee? Hoidetaanko niitäkin lääkkeillä, kuten monet reumaatikot nykyään syövät kortisonin lisäksi solumyrkkyjä...?

Toisaalta kenenkään ei pidä turhaan karttaa sellaisia ravintoaineita , mitä tarvitsee, sillä puutostaudit ovat hankalia "liitännäisvaivoja" monelle - kuten myös keinotekoisista valmisteista aiheutuvat hylkimisreaktiot!

Lisäaineet puolestaan eivät koskaan ole ravintoaineita, mutta niiden käyttöä voidaan puolustella ruokien paremmalla säilyvyydellä. Arominvahventeet auttavat vain sisällyttämään ruokaan halpaa rasvaa ja vettä. Elintarvikeviranomaiset käyttävät siitä sanaa "saanto". Ne siis vain vahvistavat tuotteen makua ja teollisuus tykkää käyttää niitä siksi, että a i t o a raaka-ainetta ei tarvitse käyttää niin paljon - suolahappoon verrattavia aineita, mutta silti sallitaan! Sallitaanhan ne, kun esim proteiinihydrolysaatit (=öllöjä) katsotaan nykyisten EU-pykälien mukaan valmistusaineiksi, eikä niillä ole minkäänlaista hyväksymismenettelyä enää. Siis tuo luettelo voi olla paljonkin pitempi!

Eikö voisi kouluttautua lisää, seurata alan tapahtumia ja ottaa selvää asioista? Moniin tilaisuuksiin on ulkopuolisetkin tervetulleita. Tosin niissä potilasyhdistysten tapaamisissa keskitytään yleensä niihin lisäravinteisiin, jotka ei mun tietämän mukaan ole sopineet kunnolla kenellekään. Jos ravitsemusterapeutille jokin asia on epäselvä, pitäisi siitä vaatimalla vaatia lisäkoulutusta, joka ei tietenkään saisi olla lääketehtaan kustantamaa!

Uskon, että tämä lisäaineasiakin olisi voinut tulla esille paljon aikaisemmin, jos todella olisi haluttu kuunnella potilasta ja ottaa selvää ongelmakohdista. Ihan sama mitä syöt tuntuu nyt älyttömältä ohjeelta, kun ihminen ei ole terve. Varsinkin B-12-vitamiinin puutoksen voisi korjata piikityksellä, mutta sitäkään ei anneta - vaikka sillä on suuri merkitys moneen muuhun vaivaan. Ravitsemusterapeutti voisi opastaa siinä, saako potilas varmasti kaikkia ravintoaineita - esim proteiinia anemiassa tarvitsee paljon enemmän, kuin terveenä, koska sitä ei muodostu hiilihydraateista. Luomulihasta, luomukananmunista ja luomujuustoista voisi saada sen puuttuvan piikin tarpeen ja sopivaa rautaa punasolujen muodostumiseen. Koska mikään ruoka ei tunnu sopivan, kärsivät he usein anemiasta ja muista liitännäissairauksista, jotka ovat tulleet suolistosairauden myötä. Sekin vähä, mitä syö, ei ehdi imeytyä. Ei ihme, että moni sairastaa akuuttia vuosikausia!

Suolistosairaudet voivat olla oireita jatkuvasta altistuksesta myrkylle, josta elimistö yrittää epätoivoisesti päästä eroon. Terveillä on vielä paljon valinnanvaraa, mutta saatetaan huijata itseä helposti esim. syömällä uusia funktionaalisia elintarvikkeita korjaamatta muita ravitsemuksen virheitä. (Sivu on tosi vanha ja monet linkit eivät enää toimi. Jäåtän joitakin juttuja silti, jos vaikka olisivat vain tilapäisesti poissa;-)

Paula Heinonen kertoi terveydenhoitouutisissa, että lisäaineita kannattaa vältellä. Ja Sadun unelmasivuilla monta muuta tärkeää seikkaa. Miksi noita ei voisi suositella sairaalle?

Ravitsemusterapeutti on siinä kummallisessa jamassa, etteivät he todellakaan voi itse mitään ohjeita antaa tai kerätä muilta sairailta hyviä konsteja, vaan he saavat ohjeet "ylempää";  -- helpostihan silloin on vaarassa jopa oma työpaikka. Sitäpaitsi kukaan ei voi todella tietää, miten potilas ohjeita noudatti - aika suuri riski siinäkin! Tapasin kerran aluetapaamisessa yhden, jota en halua kommentoida, mutta sen jälkeen ymmärsin, että näinhän se menee... aina:-(

Onneksi monista asioista voi ottaa selvää ihan itse: olen saanut lukea monia luentoja monisteista pelkästään soittamalla yliopistojen toimistoihin. Pientä korvausta vastaan he kopioivat luentomateriaalin ja lähettävät sen postitse. Ei se tietenkään korvaa osallistumista. En käsitä sitä, miten joku tosiaan voi virkansa puolesta vastata puhelimeen, sanoa vain, että en tiedä. Samaan aikaan toisaalla jollekin potilaalle määrätään mielialalääkettä, kun valittaa lääkityksestä. Omin päin niitä ei pidäkään lopettaa.

Esimerkiksi suolistosairauksien kohdalla tiedetään, että parantavaa lääkettä ei ole. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vaivasta voisi parantua. Itse tunnen hyvin yhden parantuneen ja senkin vuoksi jatkan ihmettelyä - varsinkin nyt, kun se poistettiin sieltä kokonaan.

Omin konstein oireettomiksi tulleiden tietoja ei kerää kukaan. Siksi esimerkiksi tietyn ruoan avulla tervehtyneet potilaat voisivat ottaa yhteyttä PRO NUTRITIO ET DIETA –APURAHAA v.2002 saaneisiin henkilöihin:

 

"Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:n Pro Nutritio et Dieta –rahastosta luovutettiin 12.4.2002 kuusi apurahaa, yhteensä 3360 €.

  • MMM, ravitsemusterapeutti Hillevi Eromäki - ravitsemussuunnittelijana Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla.
  • MMM, ravitsemusterapeutti Eeva-Maija Simpura - ravitsemussuunnittelijana Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä.
  • ETM Sanna Talvia -  toimii Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa STRIP-projektissa ja tekee väitöskirjaa ravitsemusneuvonnan vaikuttavuudesta 5-10 vuotiailla lapsilla.
  • MMM Tiina Toponen - Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ravitsemustieteellisten aineiden lehtorina.
  • TtM, MPH Meri Vanharanta - Kuopion yliopistossa
  • TtM, ravitsemusterapeutti Hanna Viitala - Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syöpäpotilaiden ravitsemushoidon kehittämisprojektissa.

 

Tulevaisuus tuo kokonaan uudet kuluttajat, jotka tajuavat asioiden syy-yhteydet oma-aloitteisesti.

 

"Kaikki väittelijät olivat yhtä mieltä tiedon tärkeydestä. Ihmisten tulisi tietää, mistä heidän ruokansa tulee, miten ja mistä se valmistetaan. Siten jokaisella olisi mahdollisuus tehdä oma valintansa suuntaan taikka toiseen...tieto luomun paremmuudesta puolestaan saa kasvissyöjä Nikkilän syömään toisinaan luomulihaa. Konsti painotti ostokäyttäytymisen merkitystä. Kysyntä varmistaa sen, että luomua tuotetaan. Hän piti luomua ainoana pohjoisen maatalouden selviytymiskeinona." -Katri Tuori Heurekassa "Tieto on valtaa" 

 

 

sivun alkuun

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta