Rohkaisen itseäni ja muita toivomaan, luottamaan ja olemaan sinnikäs unelmiemme toteuttamisessa. -Anja Kulovesi -

 

"Lääketesteissä oli mukana kaikkiaan 296 ihmistä, joista 198:lle annettiin testattavaa lääkettä ja lopuille lumelääkettä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluneista menehtyi testin aikana 24 henkilöä, vertailuryhmään kuuluneista vain 9." 24.1. 2008 Iltalehden uutinen -

 

Taina, olethan löytänyt kaupan hyllyltä pikkupyöryköitä, niitä ihania valmiita luomulihapullia?

"Tieto on valtaa. Varsinkin jos pystyt pimittämään sen"- Stanislaw Jerzy Lec -

 

Moni asia puoltaa sitä, että oireilevan ihmisen täytyisi saada "puhdasta ruokaa" myös tarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla. On järjetöntä, jos vaihtoehdoiksi annetaan jokin "estolääkitys". Ainakin kortisonin haitat jatkuvassa käytössä ovat hyötyjä suuremmat ja sillä aiheutetaan lisää vaivoja, joita ihmiselle ei olisi kskaan tullut, jos ei olisi aloittanut lääkitystä. Ei ole ihme, jos niin moni lapsi voi tänään huonosti. Kuntatasolla ja sairaanhoidossa valitetaan kyllä rahapulaa, mutta ennaltaehkäiseviä toimia ei edes yritetä kokeilla!  Toivotan Tainalle onnea yrityksessään ratkaista pulmaa, josta oma jälkikasvuni jo kasvoi ohi, kun oppi itse tekemään ruokansa.

 

Taina kertoi:

"Olen huomannut olevani allerginen natriumglutamaatille, mutta tietoa puuttuu, jotta voisin asiaani perustella. Itse saan aromivahventeesta E621 iho-oireita; sietämätöntä kutinaa joka puolella kehoa ja "nokkosihottumaa" varsinkin korvalehdissä, kaulalla, rinnassa, vyötäröllä reisissä ja päänahassa. Joskus oireet tulevat hyvinkin lievinä, mutta joskus todella rajuna, niin ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin itsensä raapimiseen. Olen siis oppinut välttämään aromivahventeita ja suunnitelmissa on ollut estolääkityksen (kortisoni ?) hankinta niitä tilanteita varten kun en voi vaikuttaa ruokani sisältöön.

Ensimmäisen kerran sain oireita vuonna 1996 keväällä, luulin ihottuman johtuvan pyykinpesuaineesta ja teinkin paljon turhaa työtä etsimällä iholleni sopivaa pyykkipulveria, kunnes aloin miettiä, mitä olen syönyt. Huomasin, että ainoa asia mikä oli muuttunut oli Aromat- aromisuola mitä lisäilin joka suupalaan, jopa leivän päälle kun se oli niin hyvää. Tuolloin olin kasvissyöjä ja tyydytin suolaisenhimoani sipseillä ja aromisuolalla. Oireet loppuivat heti kun lopetin E621 käytön. Tosin en saanut oireita ravintolaruuista enkä opiskelijaruokalan ruuista, joissa varmasti käytettiin ainakin liemivalmisteita.

Voimakkaampi oirehdinta on alkanut nyt 2001 vuonna. Anoppini on ammatiltaan ala-asteen keittolaemäntä ja kuuluisa hyvästä keittotaidostaan ja omaa tietysti myös tervettä ammattiylpeyttä, mutta hänkään ei ollut koskaan kuullut että aromivahventeet voisivat aiheuttaa mitään oireita. Ihana ihminen kun on, hän lupasi olla käyttämättä E621 sisältäviä tuotteita ruuan laitossa silloin kun minä olen syömässä, mutta kerran sattui vahinko. Olimme koko perheen voimalla anoppilassa syömässä lindströmin pihvejä, syödessä olin tuntevinani aromivahventeen maun, mutten viitsinyt ruveta "arvostelemaan" muuten hyvää ruokaa. Illalla kuudenaikaan, kuusi tuntia pihveistä, alkoi kutina aluksi lievänä, voimistuen puoleenyöhön mennessä helvetilliseksi, ettei millään muulla kuin kutinan loppumisella ollut enää väliä, iholla oli suuria valkoisia palkoja ja nukkumisesta ei tullut mitään. Seuraavana aamuna menin terveydenhoitajan luo, oireet olivat jo hävinneet eikä ollut muuta kuin tämä kertomus, terkkari kehoitti välttämään aromivahventeita sanoen että oireet olivat tyypilliset allergiaoireet ja seuraavalla kerralla voisi hengitystiet tukkeentua. Lopulta päätin tarkistaa mitä kaikkea niissä pihveissä oli. Anoppi kertoi käyttäneensä maustena pihvitaikinassa Ranskalaisen sipulikeittopussin! Emmehän olleet tarkemmin puhuneet missä kaikessa  sitä aromivahvennetta voi olla.

Ihminen jolle itselleen ei tule oireita ruuan myrkyistä ei sitä tajua miten tarkkana täytyy olla, ei vaikka olisi alan ammattilainen. Laitosruuankin valmistajien on jatkuvasti supistettava menoja ja silti tarjottava maistuvaa ja monipuolista ruokaa yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan. Siksi pelottaa viedä muksut päivähoitoon, siellä niiden on syötävä sitä mitä annetaan ellei ole lääkärintodistusta, sama jatkuu koulussa, opiskelussa, työpaikalla, sairaalassa, vanhaikodissa jos sinne asti kestää. Sitten vielä kun on tällainen ylikiltti ihminen joka ei osaa kenellekkään vastaan sanoa varsinkaan jos ei ole näyttää jotain virallista dokumenttia, niin eihän nämä asiat ikinä korjaannu. Täälläkin 1400 asukkaan kunnassa jos rupeaisin vaatimaan lapsille lisäaineetonta kouluruokaa olisin leimattu lopuksi ikää, samoin kuin olisivat lapset ja elämä ei voisi enää olla normaalia. Kotona teen perheelle mahdollisimman puhtaista aineksista ruuan; perunat, porkkanat, kanamunat, maito, naudan-ja kananliha ovat omasta takaa ja vielä luomua, mutta kun sitä elämää täytyy elää kodin ulkopuolellakin.

Lopuksi vielä; en ole koskaan ollut millekkään allerginen enkä muutenkaan herkkä reagoimaan kemikaaleille... Mitä voin tehdä ???"

 

Jos mikään muu ei kiinnostu asiasta, kysy oikeusasiamieheltä. Ehkä hän osaa neuvoa. Kukaan muu ei voi ajaa toisen puolesta noita asioita... Asianomaisen itse on selvitettävä ne. Uusi tieto laahaa aina 20 vuotta jäljessä. Meidän kokemuksemme ovat tuota tietoa, mutta kuka kuulisi?

 

"Jos periaatteesi tekevät sinut surulliseksi, hylkää ne heti: ne ovat vääriä." - R.L. Stevenson 13.11. 1850 -

 

postia sivuntekijälle - Tainalle et voi lähettäää. Kiitos!

Sivu on osa suurempaa kokonaisuutta

sivun alkuun