"Natriumglutamaatti eristettiin alunperin merilevästä vuonna 1912 ja sitä on sen jälkeen käytetty laajasti mausteena... Sen käyttö pikkulasten ruoissa on kielletty. Sama kielto koskee muita glutamaatteja. " - Kirjasta Ravintomme lisäaineet -
Minkälainen glutamaattien historia on, en tiedä tarkkaan. Raholan syötävien sanojen joukossa on selitetty sen voittokulkua jo 1800- luvulta, kuinka se kehitettiin merilevästä... keräsin tähän muutaman seikan sieltä:
"Irlanninsammal Chondrus crispus on Atlantin rannoilla kasvava levä, josta käytetään myös nimeä carrageen. Siitä arvaakin, että karrageeni-niminen hyytelöaine valmistetaan tästä levästä. Säilyke- ja jäätelöteollisuus käyttää karrageenia lisäaineena (jonka tuntee numerosta E407), samoinkuin lääketeollisuus, laboratoriot jne.
Karrageeni on levää samoin kuin natriumglutamaatin perusraaka-aine.
Raholan sivuilla kerrotaan levistä yleensä:
"rakkolevää voidaan käyttää ravinnoksi, jos siitä liotetaan pois ulostava ja laihduttava aine kuumalla vedellä"
Miten teollisuudessa pystytään huuhtelemaan tuo aine, kun levää kerätään merestä valtavia määriä nosturilla? Näin kerran televisiossa dokumentinpätkän aiheesta, mutta en osannut silloin vielä yhdistää sitä tähän asiaan. En usko, että niitä kukaan huuhtelee, eikä varsinkaan kuumalla vedellä.
Monia muitakin leviä käytetään teollisuudessa, kuten Kombu.
Agar-agar on myös "leväperäistä" hyytelöimisainetta, josta Rahola kertoo, että
"Aine keksittiin Japanissa vuonna 1660...
...Agari ei sula suussa, eikä myöskään ihmisen sisuksissa, ja siksi sitä käytetään mietona ulostuslääkkeenä ja kolesterolia mukanaan ihmisestä pois kuljettavana aineena....tuoteselosteissa koodilla E406."
Paradoksaalista tässä on se, että samaan aikaan, kun ruoan säilytys (kylmälaitteet) on parantunut, on ihminen alkanut pilata ruokaa muilla tavoin, kemiallisesti. Eikä kunnollinen raaka-aine tarvitse välttämättä mausteita, kuten kauan sitten on tehty ruoan pilaantuneen maun peittämisen vuoksi. Levissä on muuten jodia, jota lisätään ruokiin paljon muutenkin... Kuinka helposti sitä voi saada nykyään liikaa?
Fisteli on varmaan useammallekin ihan outo juttu - toivottavasti ainakin. Mut mikä niitä fisteleitä aiheuttaa, arvelen yhdeksi syyksi ummetuksen, joka lisää tulehdusta, mutta myös tulehdusta aiheuttavat aineet ja tietysti natriumlauryylisulfaatti, joka aiheuttaa linakalvoille rakkuloita.
Ummetusta ja tulehdusta lisää loperamidivalmisteet, joita ei saisi ottaa kuin äärimmäisessä hädässä esim pitkille lennoille kertaluontoisesti tai jos on suolistoa leikattu. Kodeiinivalmisteet aiheuttaa myös ummetusta ja rasvaton ruokavalio. Nimittäin jos ruoka sisältää tarpeeksi rasvaa, ei ummetusta pääse tulemaan. Kokeilemalla oppii, eikä silloin mitään tutkimustuloksia tarvita, mut jos ei ole kokeillut, ei voi tietää... Niin, kipulääkkeet ja kaikki mikä estää prostaglandiinisynteesin, pitää yllä tulehdusta.
Perinteet ovat monesti vahvempia, kuin uusien asioiden omaksuminen. Teollisessa yhteiskunnassa maatalouden arvokas perimätieto katosi maatalouskemikaalien myötä unohdukseen. Kaupunkien "kaupan lakeihin" perustuvat tavat tulivat vallitseviksi kaikessa tuotannosta. Rahaa on eniten käytetty mittarina kaikessa kannattavuudessa. Elämme tuota aikaa edelleen, mutta perusasiat olemme kadottaneet jo kauan sitten.
Olen löytänyt arominvahventeiden haitat kokemuksella - niiden vaikutuksen kautta mm. migreeniin ja poskiontelotulehduskierteeseen, yskään ja väsymykseen. En tiedä, mikä itsessäni on vikana, kun niin moni muu ei oireile niistä mitenkään. Munuaistulehdus lapsena on voinut jättää jälkensä, mutta ehkä olen vain herkempi indikaattori ja siksi oppinut tunnistamaan nuo aineet helpommin? Miksi minun täytyisi tuo arvokas tuntoaisti, makuaisti ja hajuaisti jollakin lääkkeellä turruttaa pois, kun niiden avulla saan olla terveenä, jos en altistu kys aineille?
Levät, sienet ja hiivat ovat joukkoa, joita tarvitaan sitten, kun henki ei kulje ollenkaan. Luonnon kiertokulussa ne ovat välttämättömiä, mutta onko ne nyt voittaneet sukulaisensa, sienistä kehitetyt antibiootit?
Asiat voivat kääntyä joskus päälaelleen... Hesarin artikkelissa "Bakteereista toivotaan apua..." Päivi Repo kirjoittaa:
"Ihmisessä tiedetään olevan puolitoista kiloa bakteereja, mutta esimerkiksi suolistobakteerien lajeja ja määriä ei tunneta. Niitä sanotaan olevan 200-400, mutta joka kerran tutkiessani näen uusia. En tiedä mitä ne voivat tehdä. Olennainen kysymys kuuluu: mikä on ihmisen aiheuttamaa ja mikä mikrobien."
Maailmaa hallitsevat mikrobit, kertoi Karoliinisen instituutin lääketieteellisen mikrobiologian professori Tore Mitvedt.
Ihmisen ei tarvitsisi syödä hiivaa (sehän on sientä ja vaatii hiilareita) ollenkaan, jos sitä ei olisi alettu käyttämään niin paljon joka paikassa, kuin nyt käytetään. Leivinhiivan ja teollisten mausteiden käyttö ruoan valmistuksessa ovat ehkä käsikädessä saaneet aikaan sen, että elimistö ei ole sopeutunut kumpaankaan. Samaan aikaan historiassa on nähty myös antibioottien menestys vakavien tautien parantamisessa. Yhdessä ravintotottumusten muutosten kanssa nämä kaikki eivät ole olleet ihanteellisia ihmiselle. Jos kasvisruokia olisi suosittu jo sata vuotta sitten enemmän, saattaisi tilanne olle toinen. Virheitä on jälkeenpäin vaikea korjata. Luonnolla on kuitenkin omat mekanisminsa, joilla se yrittää koko ajan löytää uusiakin keinoja. Ihmisen toimenpiteistä riippuu, mitä se milloinkin vahvistaa.
Oikeastaan "öllöjen" historia ei kiinnosta minua, vaan sen aiheuttamat haitat, joita ei voi saada pois jälkeenpäin. Todellisuudessa luonnossa on logiikka, joka toimii optimaalisesti , mutta ihminen ei osaa tulkita sitä. Ihminen oppii asioita väärässä järjestyksessä - juuri vahinkojen ja erehdysten kautta. Silti ihminen muuttaa sitä mielensä mukaan.... Sovellukset tuon tiedon pohjalta tulevat käyttöön vasta vuosikymmenten päästä ja sittenkin vasta, jos joku on valmis hyödyntämään tietoa. Nykyään tuota mitataan rahalla, vaikka järkisyy pitäisi olla aivan muualla. Kemikaalien käyttö lisääntyy joka alalla tolkuttomasti. --Kehässä ollaan!
Hiivoja on monenlaisia. Mitä lajiketta tarkoitti se patologi radiossa, kun ruumiinavauksen yhteydessä kertoi, että "useilla ihmisillä on ollut hoitamatonta hiivaa". Ei se tieto auta enää siinä vaiheessa, mutta minulle se antoi viitteitä siitä, että ihmisillä voi olla paljon hiivan aiheuttamia vaivoja. Miksi? Siksi, kun niihin tottuu, ei niitä pidä edes vaivoina!
Mitä ihminen tekee, on yllättävän pitkälle perinteiden varassa. Jos 100 vuotta sitten ei käytetty muita mausteita, kuin suolaa ja luonnon yrttejä, on elimistön täytynyt tottua loputtomaan määrään erilaisia aineita. Niistä toisia on alettu tuottamaan teollisesti, vaikka ne eivät olisi välttämättömiä ravitsemuksen kannalta kenellekään. Uskomatonta, miten tyhmä ihminen on ollut! Teollinen ruoka on syrjäyttänyt luonnollisen elävän ravinnon, mihin me jo olemme sopeutuneet historian aikana. Uusi sukupolvi ei kestä kohta sitäkään? Muita mielenkiinoisia juttuja voit lukea verkosta:
Verkkouutisissa kerrottiin, kuinka "Lasten psyykelääkkeiden käyttö on lisääntynyt..." eikö heille kannattaisi tehdä "puhdasta" ruokaa ja vasta viimeisenä hoitona kokeilla jotain lääkettä? Lääkkeillä ON haittavaikutuksensa - vakavimmista voi lukea itsekin Apimall´n sivuilta. Sivua siivotessa huomasin, kuinka se linkki, joka aikaisemmin vei sinne, mistä luin Remicaden haitoista, tuberkuloosista yms, viekin nyt ihan muualle... kalentereihin, elokuviin yms... Ihan kuin elokuvassa Trumanshow... eikö? Siksi en aio poistaa sitä - vaikka kirjaimia tosiaan sivuilla on ihan liikaa - varsinkin kun niiden logiikkaa ei aina näe heti;-)
Hesarissa olleessa artikkelissa "Muutummeko eläinlajina" Peter Portin kertoo:
"Entä sitten sopeutuminen fysikaalisiin ja kemiallisiin muutoksiin, kuten ympäristösaasteisiin ja huononevaan ravintotilanteeseen? On todettava, että tieteellinen tieto muodostaa tulevaisuuden tukijalan. Ihmisellä ei biologisena olentona ole mahdollisuuksia sopeutua ympäristön saastumiseen, mutta tieteellinen tieto oikein sovellettuna sekä lisääntyvä ja paraneva koulutus voivat auttaa ympäristösaasteiden torjunnassa. Jo pelkkä valistus auttaa."
Entä sitten tulevaisuus? Maailma ympärillämme on muuttunut jo huikeaa vauhtia. Onko ihmislajin mahdollista sopeutua näihin muutoksiin ja millä aikavälillä?"
...hän kysyy - ja jos saan vastata, sanon, että nykytekniikalla estetään ja ohitetaan luonnon omat keinot: ihminen ei halua mutaatioita, vaan poistaa ne, luonnon omat koekappaleet, pelkää geenivirheitä, seuloo sikiöistä mahdolliset "virheelliset" yksilöt ennakolta pois. Aikaisemmin luonto itse teki valinnan, nyt sen tekee ihminen.
Jani Kaaron teksti "Irti geenien orjuudesta" Hesarissa kertoo oman näkökulmansa asiaan. -Niin, enää mikään ei ole niin yksinkertaista, kuin "neitseellisessä" luonnossa tai pienessä ihmisalussa.
"Ihmiselämän suurimpia arvoituksia on edelleen se, miksi me olemme tällaisia ja miksi samassa perheessä kasvaa erilaisia yksilöitä. Psykiatrit kysyvät, miksi joillekin puhkeaa skitsofrenia ja joillekin ei. Keskustelu on kuitenkin juuttunut jankuttavalle geenit vai ympäristö -raiteelle psykiatrien yrittäessä selvittää, kuinka suuri merkitys taudin puhkeamisessa on ympäristöllä ja kuinka suuri osuus on geeneissä. Kari Vepsäläisen mukaan lähestymistapa sisältää perustavanlaatuisen virheen, sillä geenejä ja ympäristöä ei voi erottaa toisistaan. Ne vaikuttavat yhdessä ja muokkaavat toisiaan."
Lääketieteen keinoin ei pystytä aina korjaamaan niitä asioita, jotka jo on tyhmyyksissä, tehty (vrt.hullunlehmäntauti...) Suolistosairaudet johtuvat osittain "ihmisen keksimistä" toimista. Esimerkiksi geenimuunneltua ruokaa on ehkä syöty jo kauan aikaa. En ota enempää kantaa siihen, mutta missä on juttu, jonka luin kauan sitten Turun Sanomista:
"Ainoa Britanniassa julkisuuteen päässyt ruokakoe tehtiin viime vuoden puolella Newcastlen yliopistossa. Se osoitti, että vieras DNA-aineisto ei pilkkoudu ruoansulatuselimistössä niin nopeasti kuin on luultu. Ruoan turvallisuutta valvovan FSA-laitoksen mukaan tämä ei kuitenkaan aiheuta mitään huolta. Ulosteista vierasta DNA:ta ei enää löytynyt. Allergioitten ohella tieteilijät haluaisivat lisätutkimuksia esimerkiksi antibioottien vastustuskyvyn leviämisestä."
Luen mielenkiinnolla John le Carre´n kirjaa "The Constant Gardener, löytyy kirjakaupoista - ja elokuvakin on jo nähty moneen kertaan... Ehkä olisi syytä erottaa toisistaan kokonaan termit "lääketiede" ja "tiede, joka tutkii lääkkeitä ja lääkitystä"?
Tiesitkö muuten, mitä kaikkea perunanviljelyssä tulee ottaa huomioon? Onnellinen Paavo kertoo siitä - hienot sivut! Olisiko viljelykierrolla voitu välttyä kaikilta perunataudeilta, jotka nykyään "täytyy" torjua kemiallisesti? Ehkä 100 vuotta sitten osattiin asiat paljon paremmin. Kuka kumma siinä mokasi? Onnistunut torjunta tarkoittaa aina sitä, että myrkkyjä on käytetty - jos ei olisi käytetty, olisi perunan hinta ainakin moninkertainen ja luomuna sitäkin korkeampi!
Kannattaa vilkaista joka päivä Lääkelaitoksen ja Eviran ja tullilaboratorion sivut, et tietää, miten noi systeemit toimii ja et ei turhaan sairastu eikä uuselintarvikkeita kannata itsessään testata - nehän voivat olla GMO-valmisteita, varmaan tiesitkin?
Mutta moniko tietää, että kortisonissa on risiiniä? Onhan siinä risiiniöljyä... ja risiiniä oli siinä injektiosateenvarjossakin, josta vasta kerrottiin Prismassa...
Rosamundassa luontaisia toksiineja oli kaikkein vähiten, luki uusimassa eli viimeisessä Kaari-lehdessä. Luomuna siinä ei ole ole rutontorjuntajäämiäkään, kuten muussa perunassa on. Mut ihanko tässä nyt täytyy lähteä siemenpottuja ostamaan, et ei jää ilman???? Siis ne toskiinipitoisuudet eivät ole olleet koskaan aikaisemmin kasvien jalostuksen kriteereinä... Kun ihmiset ovat oppineet karttamaan perunaa (pääkipu riittää oireeksi usein), siirtyneet bataattiin... Onhan aikoihin eletty, mut se bataatti kasvaa meillä oikeen hienosti sisällä talviaikaan
"On vaikea löytää täysin elintarviketeollisuudesta riippumattomia tutkijoita, rahoituksesta puhumattakaan. Ongelmaan nivoutuu elintarviketeollisuuden lisäksi myös elintarvikepolitiikka sekä maatalouspolitiikka. Ilmeisesti tämän takia on ollut hankala löytää riittävän voimakkaita intressiryhmiä, jotka olisivat halunneet selvittää elintarvikkeiden lisäaineiden vaikutuksia väestöön. Aloite asian korjaamiseksi tulisikin lähteä joko kuluttajilta tai valtiovallalta." - Kirjasta Ravintomme lisäaineet -
sivu on osa suurempaa kokonaisuutta