< >

"Kehrääjä lentää ja saalistaa hyönteisiä, etenkin perhosia, vesiperhosia ja kovakuoriaisia, aamu- ja iltahämärissä. Muun osan vuorokaudesta se lepää.

Lintu on nopsa saalistaja, mutta varsinkaan keväällä ja syksyllä muutaman tunnin aktiivinen pyyntiaika ei riitä tuottamaan sille niin paljon ravintoa, että se pysyisi vireänä koko vuorokauden.

Niinpä sille on edullista viettää lepoaikansa horroksessa, "säästöliekillä", jolloin ruumiinlämpö on alhainen ja liikkeet minimissään. Lintu itse asiassa vaikuttaa kuolleelta." - Anto Leikola Kalevassa -

 

Kuva on kesäyönä otettu. Muistelen tuolla usein aikaa, jolloin jäätelö tehtiin oikeasta kermasta ja maistuikin todella hyvälle. Vuosia sitten saattoi sellaista tehdä vielä itse jäätelökoneella, kun kaupasta sai vielä kunnollista luomukermaa, mutta kuka kumma antoi luvan pilata sekin ainoa tuote levällä??? Mieheni mummo kertoi aina ajasta, jolloin ei kukaan kerännyt maitoa tiloilta, vaan se liika maito kirnuttiin voiksi, jota sitten pienissä erissä myytiin tarvitsijoille. Ei tiennyt mummo, mihin maailma menee, kun alkoivat rahjata maitoa tienvarteen: pukkasivat joka aamu kuuden jälkeen tonkat ylämäkeen... Minkälaiseen pöljyyteen ihmiset suostuvat, vaikka olisihan nuo maidot ja voinut asiakkaat hakea itsekin "talosta"? Pian sen jälkeen alkoikin monenmoiset vaivat liikarasituksesta ja liiallisesta rasituksesta aiheutuvaan kipuun alettiin käyttää lääkkeitä...

Kookoskermasta en ole vielä kokeillut jäätelön tekoa, mutta ehkä joskus, vaikkapa turkkilaisen ekojogurtin kanssa...?

Aurinko ei ole kuvassa vielä edes kunnolla näkyvillä, kun etelätaivaalla loistaa sateenkaari! Sumupisaroita tai sadetta siis siellä.

Mieheni mummo muisti lukemattoman määrän sanontoja, joita en varmaankaan aina käsittänyt oikein, mutta moni niistä on täytynyt ajatella uusiksi, eismerkiksi tämä:

"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Nykyään sitä tulkitaan helposti eri tavalla, kuin joskus muinoin... Siis meidän tulisi seurata just sitä ympäristöä, miten joku kasvi jossakin viihtyy ja että siemen ei välttämättä kasvakaan uusissa oloissa samaan tapaan, kuin edellisessä paikassa, jos se siemen on tuotettu muualla. Ei siis ole aina vika siinä kasvupaikassakaan, vaan siinä, että se kasvi ei ole kouliintunut juuri kyseiseen ilmanalaan ja ympäristöön! Luonnonvalintahan karsii aina yksilöt, joista parhaat ovat ne, mitkä madolle ja muille eläville otuksille kelpaavat (itsesuojeluvaisto toimii useimmilla eläimillä). Ihmisen kohtalo on syödä se mitä niiltä jää jäljelle ja heistäkin valikoituu osa yritysten ja erehdysten kautta.

Mitä kuvassa olevasta kaaresta voin päätellä? Että aurinko on mun takana ja olen sen tekemän ympyrän kaaren keskipisteen kohdalla. Ei ollut Arkhimedes ihan väärässä, kun väitti pystyvänsä liikuttaa koko maailmaa, jos vain olisi kiinteä paikka, missä seisoa - silloin hän oli keksinyt vivun ja tosiaan, jos tarpeeksi kiinteä (vahva) paikka löytyisi ja tarpeeksi vahva (kiinteä) vipu, niin se olisikin:-)

Äitini taas kertoi vasta, että niistä siemenistä, mitä oli kasvattanut kaskinauriista itse, suuri osa iti, mutta kaupasta ostetuista paljon harvempi. Sama asia, periaatteessa, mutta tuntuu kukkarossa vasta silloin, kun on ostettava suuria määriä siemeniä. Käski kertoa muille. Ihmettelen vaan, kenelle tuotakin kertoisin:-)

Vastaavasti luonnossa on olemassa puoliintumisaika. Pohjoisessa olevat kasvit kasvavat hitaammin, mutta myös maatuvat hitaammin. Voiko olla niin, että ne testit, mitä on tehty varoajoista olisivatkin pohjoisessa paljon pidemmät, kuin etelässä? Miksi ei olisi? Luin aiheesta kauan sitten, mutta en muista tarkemmin...

Toisaalta itävyyteen ja kasvamiseen vaikuttaa paljon myös aurinko ja muu säteily, mutta kannattaa säästää ainakin typpibakteereja käyttävät kasvit jopa kasvimaalla ja kerätä niistä siemenet talteen! Typpilannoitteiden hinnat nousee nykyään mahdottomasti eikä pian ole järkeä käyttää muuta, kuin niitä kasveja, jotka siihen pystyy. Ikävä kyllä, ne typpibakteerit ei välttämättä viihdy muuta kuin luonnonmukaisessa maastossa... Mutta säästä kaikki apilat, hiirenvirmat, lupiinit jne Puna-apila on kaunis kimpuissakin ja tuoksuu ihanasti, antaa mettä mehiläisille ja lisää proteiinia eläinten rehussa.

Katetta ei saa unohtaa kasvien juurien päältä! Puru ja muu rouhe toimii lannoittena ja estää veden haihtumista sekä antaa madoille hyvän suojan muokata maata - ei ne kuumassa paahteessa viihdy ollenkaan! Jos istuttaa apilaa tai härkäpapua kasvin juurelle, saa siltä typpeä, mitä taas sahanpuru kuluttaa maatuessaan.

 

"Tuhkassa on paljon piitä, joka saattaa parantaa kasvien vastustuskykyä tuholaisia ja tauteja vastaan. Tuhka sisältää melko runsaasti kaliumia ja fosforia sekä hivenravinteita, mutta ei typpeä, joten se sopii erityisen hyvin heinä-elokuussa annettavaksi syyslannoitteeksi." -Siis syksyllä vasta - Kiitos tiedosta, H.S.!

 

Joka päivä voi oppia jotain uutta, jos ehtii...