Tunnistan oman rytmini ja löydän tasapainon tekemisen ja olemisen välillä. - Anja Kulovesi -

 

"Näet kyllä roskan veljesi silmässä, mutta et hirttä omassasi. Kun otat hirren pois omasta silmästäsi, silloin näet ottaa pois roskan myös veljesi silmästä." - J.N. kirjassa Nag Hammadin kätketty viisaus -

 

Uskon, että Jeesus yritti selittää vertauskuvillaan fysiikan lakeja, mutta... ymmärtämön kansa ei tajunnut eikä opit sopineet valtaapitäville silloin. 

29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla

30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään. Biblia 1776?

 

Yhdellä pulinapalstalla joku kysyi madonluvuista, mitkä Raamatussa mainitaan - mitä ne tarkoittavat. En tiedä, mutta laitoin ehdolle seuraavanlaisen arvelun:

 

J o s   sillä tarkoitetaan "vain" peruslukua, jotain pienintä yhteistä tekijää...? Tai kirjainmerkkejä? Jos ei ajatella tuota matoa, vaan sitä, että niihin aikoihin tavalliset ihmiset eivät ole osanneet laskea yksinkertaisimpiakaan laskutoimituksia, mutta silti ovat joutuneet käsittelemään asioita, joissa nykyään käytetään matematiikkaa.

 

Kirjassa Nag Hammadin kätketty viisaus on juttu, joka tarkoittaa selvästi kiinalaisten käytössä olevaa (lienee itämaan viisaita miehiä olleet jo silloin?) helmitaulua?

"...yhdeksänkymmentä yhdeksän on luku, joka ilmaistaan vasemmalla kädellä. Kun löytyy vielä yksi, koko luku siirtyy ilmaistavaksi oikealla kädellä. Näin se, mistä puuttuu yksi eli koko oikea käsi, vetää puoleensa vajavaisen, ottaa sen vasemmalta puolelta ja siirtää sen oikealle. Tällä tavoin summaksi tulee sata."

Noin itämaisilla (entä muissa itäisissä maissa?) helmitauluilla, Suan Panilla, Soropanilla t. Abacuksella (Abascus?) pääpiirteisstäin lasketaan! Helmitaulun käytön voi opetella itsekin.

 

Madonluku taas voisi viitata joko yksittäisiin merkkeihin tai siihen, että kaikki oliot luonnossa lisääntyvät itsestään, eikä niistä asioista ole tajuttu siihen aikaan senkään vertaa! On siinä ollut ihmettelemistä, jos vaihtoi ruukullisen kaloja ruukulliseen omenia, jotka kohta saattoivat muuttua madoiksi:-)

 

M i k r o b i e n   toimintaa he eivät ole voineet edes kuvitella, mutta niidenkin elämää säätelevät samat luonnon lait: vettä ja valoa tarvitaan... Entäs sitten, kun "madoista" tulikin perhosia?

 

Opetuslapset olivat kaikki k a l a s t a j i a ja he ovat nähneet luonnossa levät ja monenmoisia kaloja. Levät ovat silloinkin saattaneet sotkea kalaverkkoja.. -"näkymättömistä" madoista on varmaan yritetty päästä selvyyteen. Leväthän lisääntyvät ihan itsestään, kun olosuhteet ovat niille suotuisat.

Kun idässä teksti luetaan tietääkseni oikealta alhaalta ylöspäin, olisiko "p e d o n m e r k k i" nähty ylösalaisin jossain? Kun kerta ihminen ei osaa lukea, on kai ihan sama, kummin päin asian näkee tai katsoo - ei ymmärrä siltikään! Niin, moni asia on voitu tulkita alunperinkin väärin... varsinkin, JOS ei osaa laskea 999 pidemmmälle, ollaan jo ymmärrystä suurempien asioiden kanssa tekemisissä:-)

Miten ne muuten käytännössä selvittivät sellaiset asiat, jos matojen laskemisessa loppui numerot. Olisi kiva kuulla:-)

 

Eikös sama luku 999 nurinpäin ollut keskeinen juttu elokuvassa Manaaja? En halua katsoa sitä uudelleen, mutta sekin on tehty vuden 1945 jälkeen:-) Mikä siinä elokuvassa nosti karvat pystyyn? Mitä sillä tahdottiin kertoa? Mitä merkitystä vuodella 1945? Koska silloin löydettiin autiomaan hiekasta tekstit, jotka on vasta viime vuosien aikana saatu tulkituksi. Elokuvassa Stigmata "hyödynnetään" sen sanoma - kauhua kansalle ja takertuvat entistä tiukemmin erilaisiin uskomuksiin, jotka oikeastaan perustuvatkin pelkoon ja sitä lievitetään rituaaleilla, jotka mielestäni ovat taikauskoa.

 

Myös elokuvassa Trumanshow voidaan nähdä tuo asetelma: miksi etsiä totuuksia muualta ja kenen elämää elää? Siinä elokuva on onnistunut harvinaisen hyvin eikä se silti aiheuta katsojassaan pelkoa.

 

Tietämättömyys itsessään on "pedon" merkki, se on totta. Mutta miksi ihmeessä itäisen maan viisaat miehet toivat hänelle mirhaa ja suitsuketta? Musta tuntuu, että sekin on vertauskuva... Mutta mihin?

 

Ihmisen vastuusta yhteisestä maailmasta - siitäkö Jeesuskin halusi kertoa? Ympäristön kuivuminen oli totta silloin ja Hän meni autiomaahan miettimään asioita 40 vuorokaudeksi... Paimenet olivat opettaneet hänelle asioita, joita ei kukaan ollut kirjoittanut. Enkeleillä olisi tuossa tapauksessa näkymätön rooli, jonka vaikutus näkyy vasta useiden sukupolvien päästä. Ajanlaskun alussa ei yhden sukupolven ikä ollut kovin pitkä... ja tuon tiedon ymmärtämisen tarvittiin monta sukupolvea ja perinteitä, joista olisi pitänyt valita ne, jotka "kantavat parhaan hedelmän".

 

Evoluutioteoria toteutuu "niin maan päällä kuin taivaassa", tuossa näkymättömässä perinnetiedossa, ajatuksissa ja teoissa. Helvetti onkin sitten ihmisen keksimä tietämättömyyden tila, jossa tapahtuu arvoituksia, kuten silmällä näkymättömien bakteerien toimintaa. Tauteja oli silloinkin, mutta nykyisiä lääkkeitä ei...

 

"Mitä olisi 2200-luvun tiede ja tekniikka meille, kysyy Osmo A. Wiio Hesarissa:

"Ensi vuosituhannelle jäävät ruuan viljely valtamerissä, uusien elimien ja raajojen kasvattaminen ihmisellä tai älykkyyttä lisäävien lääkkeiden käyttö."

 

Sitä ennen tehdään vielä paljon virheitä - myös entistä suurempia, ja moni putoaa kyydistä - tai jää pois laskuista - turhaan... kuten monet eläimet kärsivät ihmisen neronleimauksista - turhaan?

 

Olisiko mahdollista, että "itäisen maan tietäjät" olisivat olleet todellakin idästä, vaikka Krisnamurtin tai jonkun muun "juurilta" tulleita retkeläisiä, joihin Jeesus olisi tutustunut jossain? En tunne historiaa oikeassa aikajärjestyksessä kaikilta osin, mutta tuollainen ajatus tuli mieleen, kun luin kirjaa Nag Hammadin kätketty viisaus. Krishnamurtin ja Jeesuksen opit saattavat olla hyvinkin lähekkäin  toisiaan, riippuen tietysti siitä, miten molemmat haluaa ymmärtää:-)

 

"Kuten Harwey itse sanoi, kiivailu jonkin asian puolesta ei aina suinkaan todista hyvää itse asiasta, sillä totuus ei tarvitse suojelusherroja. Totuuden hän tahtoi löytää suoraan luonnosta eikä kirjoista;... Kun olemme persoja uusille asioille, meillä on tapana vaeltaa kauas tuntemattomiin maihin, jotta näkisimme omin silmin sen, mitä olemme toisilta kuulleet; silloin kuitenkin usein havaitsemme ne toisenlaisiksi kuin huhu on kertonut. Tulkoon siis häpeä sille, joka tällä laajalla ihailtavalla ja aina lupauksensa pitävällä Luonnon kentällä uskoo toisten kirjoituksia, sepittää sitten epävarmoja ongelmia ja solmii okaisia ja petollisia väitelmiä. On näet mentävä itsensä Luonnon tykö ja pysyttävä sillä polulla, jonka se meille osoittaa. Siten, kunhan vain kysymme  silmiltämme ja lähdettyämme pienistä asioista astumme aina suurempiin, pääsemme vihdoin tunkeutumaan sisimpiin salaisuuksiin asti." -Anto Leikola kirjassa "Ongelmana elämä", William Harveysta (kuollut 1657;-) -

sivun alkuun

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta