"ILMANSUUNNAT III: (Vain poikaoppilaille.)

Ilmansuunnat voidaan määrätä monella tavalla. Kaikilla ei ole kompassia käytettävänään, eikä sitä tule aina retkelle mukaan otetuksikaan, jos sen omistaisi. Sen sijaan aina jollakulla retkeilijällä on kello mukanaan. Sen ja auringon avulla voit helposti todeta oikean suunnan.

Käännä tuntiosoitin kohti aurinkoa. Sen jälkeen jaa sen ja 12-luvun välinen kulma kahteen yhtäsuureen osaan. Kulman puolittaja osoittaa etelään. Katso piirrosta (puuttuu tässä). Tätä keinoa voit käyttää kello 6:n ja 18:n välisenä aikana. Minuuttiosoitinta ei tarvitse ottaa lainkaan huomioon.

Yölläkin voit kirkkaan tähtitaivaan avulla määrätä ilmansuunnat. Jos vain löydät Pohjantähden, niin se käy helposti.Se on aina katsojaansa nähden pohjoissuunnassa. Otavan sinä varmasti tunnet. Sen avulla löydät Pohjantähden. Katso piirrosta n:o 2 ja selitä miten sen löydät". (Kuva puuttuu tässä, mutta siitä Otavan tähtineliöstä vähän vinosti ylöpäin on Otava)" -v 1964 oppikirjasta KOTISEUTUNI, Teppo Mäkelä -

 

Minkähän takia pikkunaisten ei ole tarvinnut opetella ilmansuuntia tuolloin - siis Suomessa?

Ymmärrän, että nepalilaisella naisella ei ole muuta mahdollisuutta, kuin perinteet, mutta heillä siellä on monta eri luonnonolosuhdetta jopa yhdessä ja samassa laaksossa: alhaalla sademetsää vastaava ilmasto ja ylhäällä meidän havumetsäilmasto ja -kasvillisuus.

Ilmansuunnilla ei tietenkään ole kovin suurta vaikutusta silloin, kun pohjoisessa on vain ikuinen jää - tarkoitan tietysti Tiibetiä ja Himalajan vuoristoa. Mutta ne pellot, joiden varassa koko kansa on perinteisesti selvinnyt ilman kirjanoppineiden ohjeita, ovat kantaneet hedelmää vuosituhansia siksi, että ihmiset ovat ymmärtäneet rakentaa pellot penkereiksi vuoriston rinteille, kerätä jäätiköiltä valuvat vedet talteen niille ja osanneet tehdä noista penkereistä niin vahvoja, että ne ovat kestäneet jokakesäiset monsuunisateetkin! Kuvan maisema on otettu n2500 m:n korkeudesta. Sinne tosin juomavesikin täytyy tuoda tietä pitkin... ja turistille se juoma ja astioiden pesuvesikin!

Samaa kelloa katsellaan, vaikkakin nepalilaisilla on käytössä eri vuosiluku:-)

Heillä aurinko paistaa joka päivä lämpimämmin, kuin meillä sillä se MAA on niin paljon lähempänä - siis sen lämpöä.

Meidän aikataulu on - kulttuurin myötä - muodostunut kellon mukaan siksi, että pimeällä ei yksinkertaisesti ole nähnyt talvikautena tehdä kaikkea samalla tavalla, kuin kesällä.

Tässä joulunaikaisia juttuja.

Valoa kohti koko pitkä kevät:-)