<..........................>

"Lääke-esittelijä voi jättää osan kalvojen sisältämistä tiedoista mainitsematta tai kertoa suullisesti tietoja, joita ei ole missään kirjallisissa materiaaleissa. Kalvot ja esitteet ovat kuitenkin erittäin laajassa käytössä lääke-esittelytilaisuuksissa, joten tämä tutkimus antaa hyvän lähtökohdan arvioida, mitä asioita lääketehdas haluaa valmisteestaan nostaa esille. Koska lähes kaikki lääkkeiden käyttöön liittyvät riskitekijät puuttuivat kirjallisista materiaaleista, voi olettaa, ettei niitä hyvin perusteellisesti ole käsitelty suullisestikaan." - TABU 5 2005 -

 

Syyskuussa 2003  Miia kertoi otsikolla "tapahtui ihme ja tervehdyin" C & C- pulinapalstalla. Sain häneltä luvan kopsata tekstin tänne talteen - kiitos monien "elinkautis" -diagnosoitujen puolesta!  Toivoa ei saisi ainakaan ottaa pois! Huomaa, että ne linkit, mitkä nyt eivät enää aukea, eivät tosiaankaan ole mitään "virheitä", vaan potilasyhdistyksen moderoimia tekstejä - järjestelmällisesti sieltä poistetaan sellaiset tekstit, missä kerrotaan haitallisista (karrageeni aiheuttaa tulehdusta ja monissa gluteenittomissa tuotteissa sitä käytetään, kuten myös liivatteen korvikkeena kapseleissa) aineksista tai esimerkiksi siitä, että peruna tai lääkkeet ei sovi... Kauhistus, mitä olen kirjoittanut tuolloin: Mitä yhdistys menettää, jos sairaat vaihtaisivat perunan esimerkiksi bataattiin tai jättäisivät sen kokonaan pois, kun ei sovi? Niin, tosiaan, silloin en vielä tiennyt, että potilasyhdistysten talkoolaiset oikeastaan hankkivat palstoilla ne asiakkaat, mitä lääketehdas ei edes lääkärin kautta niin helposti onnistu saamaan - kenellä muulla voisi olla aikaa sellaiseen? (En poista kaikkea, vaikka ihan pöyristyttää lukeakin... Miian tekstiä en tietenkään muuttele). Linkkien takana oli hyvin tärkeitä asioita - toivon, että ne palautettaisiin sinne. Hyvin moni sairaista käyttää rautatablettia, jota ei saisi suolistosairaan käyttää ollenkaan! Mutta miksi tuota eivät lääkärit kerro potilaalle, vai eivätkö he tiedä? Miksi ei? (Näin vuosien päästä täytyy todeta, että esimerkiksi viljoja ei olisi kannattanut syödä ollenkaan silloinkaan! Mutta kun se tieto ei kulje ajoissa sairaalle missään, kukaan ei tee mitään... Muilla sivuilla niistä asioista enemmän. Mialle tekemäni sivu on tullut kahteen kertaan siksi, että eri ohjelmat tekevät siitä eri version. Tässä se toinen, mutta samasta Miasta on kysymys, sori. Aloitin lapsille kevätkalenterin, joka vie nyt aikaa... Mites muuten;-)

 

"Mulla todettiin chronin tauti n. v. -95, jolloin olin 17- vuotias lukiolainen. Jouduin sairaalaan matalan hemoglobiinin ja heikon yleiskunnon takia. Ennen olin ollut aika elinvoimainen ja reipas. Vaikkakin aina stressaillut mahallani. Tauti kai puhkesi lopulta penisilliinikuurista, jolle nykyään olen allerginen aspiriinin ohella. Aloitin Asacol lääkityksen ja silloin tällöin taudin todella pahennuttua lääkäri pakotti kortisonikuurille (kukapa niitä huvikseen söisi). Asacoliakin meni ajoittain 8 tablettia päivässä. Tauti oli aika pahana monia vuosia. Kortisonin vaikutuksesta olin joskus terveempi "alapäästä", mutta silloin yläpää alkoi viirailla... painajaisia ja pieniä paniikkihäiriön tapaisia, illalla pelkäsin pimeää niin, että hiki tuli ja joskus tuntui etten uskalla mennä ulos. Aina kuitenkin näistä tunnetiloista selvisin kun otin järjen käteen ja vakuutin itselleni, että ne olivat sen pirun kortisonin vaikutuksesta. Mutta se turvotus... inhotti kun tädit huomauttelivat, että ompas kiva kun olet saanut painoa lisää ja posket on pyöristyneet. Olisi tehnyt mieli tintata nokkaan niitä silloin. Nuoruuden railakkaat discoilureissut eivät tietenkään edesauttaneet parantumista, joten viikoilla opiskelun ohessa aikani kului sängynpohjalla... ja vessassa. Lääkäreiden mukaan olisin aina Asacolin ja kortisonin orja.

Muutama vuosi sitten muutin ulkomaille työn perässä. Muutin myös ruokailutottumuksiani hieman. Aloin syömään enemmän kuituja esim. joka aamu puuroa tai kuitupitoista leipää, sekä asidofilustuotteita ja vähemmän kahvia. Suosin orgaanisia/luomu tuotteita ja vähensin suolan, sekä muiden mausteiden määrää. Vähensin myös punaisen lihan syöntiä. Joskus oli kyllä "pakko" saada take away intialaista tai kiinalaista ruokaa ja juoda vähän punaviiniä sekä käydä ruokasavuilla. Oireilin vähemmän ja voin selvästi paremmin. Myös säännöllinen päivärytmi ja työskentely auttoi. En ollut tarvinnut kortisonia enää aikoihin.

Löysin itselleni hyvän aviomies-ehdokkaan. Parin vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen päätimmekin mennä naimisiin ja lapsi sai alkunsa. Tällöin lopetin myös kokonaan satunnaisen tupakantuprutteluni. Raskauden aikana tautini oli välillä parempi ja vähensin lääkitystä ja raskauden loppuvaiheilla vähensin lääkkeeni minimiin ja lopulta lopetin kokonaan. Vauva on nyt lähes 2 kk enkä ole tarvinnut lääkkeitä enää ollenkaan. Joten näinkin onnellisesti voi käydä, enkä olisi sitä koskaan uskonut. Täytyy kuitenkin koputella puuta, että pysyn terveenä.Tsemppiä kaikille ja sellaiset terveiset täältäpäin, että toivoa löytynee, vaikka tuntuisi toivottomalta!"

 

Tiedetään, että parantavaa LÄÄKETTÄ ei ole, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö taudista voisi parantua. Ei lääkärikään sille mitään voi, jos potilas ei kiinnostu yhtään muuttamaan valintojaan tai elintapojaan. Itseään ei tarvitse kokonaan muuttaa. Riittää, että muuttaa tapoja, miten toimii, sanoi joku, jonka nimeä en nyt muista. Uskon, että hyvä vointisi jatkuu - vaikka sehän ei olekaan mikään uskon asia:-) 

 

Myöhemmin TABU-2/2008 lehdessä luki:

"Tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, ettei lääkitysvirheitä seurattu järjestelmällisesti keskussairaaloissa vielä keväällä 2006."

Sivun alkuun

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta